Tim
Kun perheemme oli kasvanut pikkuihmisellä ja tuli aika miettiä ensimmäistä ulkomaanmatkaa vauvan kanssa, Barcelona oli itsestäänselvä valinta. Halusimme näyttää tyttärellemme – vaikka hän ei niitä tulisikaan muistamaan – meille tärkeitä paikkoja sekä nauttia tietysti kiireettömästä lomasta perheen kesken.
Helsinki–Barcelona
Vauvan ensimmäinen lento sujui hyvin
Raahatessamme kahta matkalaukkua, paria reppua, vauvan turvakaukaloa ja tietysti itse vauvaa matkarattaineen kohti bussipysäkkiä, ehdimme hieman katua sitä, ettemme tilanneet taksia, mutta lopulta matka meni varsin kivuttomasti – ja säästimme muutaman kympin kohteessa tuhlattavaksi.
Lentomatkaa olimme jännittäneet etukäteen eniten, sillä emme osanneet ennustaa miten yhdeksänkuinen vauva jaksaisi istua paikallaan neljä tuntia. Olimme varanneet hänelle viihdykettä lennon ajaksi, mutta lopulta ohjelmanumeroksi riitti käsinojassa oleva nappi, turvavyön häntä ja lentoyhtiön lehti. Sekä ruoka, maito ja unet. Yhtään itkua ei koko lentomatkan aikana kuultu, mistä saimme kiitosta myös kanssamatkustajilta: “Kiltti vauva!”. Kiltteydellä tuskin oli asian kanssa tekemistä, mutta huokasimme helpotuksesta, että lento meni niin hyvin.
Barcelonan päässä ei tullut mieleenkään alkaa kikkailla julkisten kanssa, vaan hyppäsimme taksiin, joka hurautti meidät hetkessä Eixamplen kaupunginosassa sijaitsevaan hotelliimme.
Raahatessamme kahta matkalaukkua, paria reppua, vauvan turvakaukaloa ja tietysti itse vauvaa matkarattaineen kohti bussipysäkkiä, ehdimme hieman katua sitä, ettemme tilanneet taksia, mutta lopulta matka meni varsin kivuttomasti – ja säästimme muutaman kympin kohteessa tuhlattavaksi.
Lentomatkaa olimme jännittäneet etukäteen eniten, sillä emme osanneet ennustaa miten yhdeksänkuinen vauva jaksaisi istua paikallaan neljä tuntia. Olimme varanneet hänelle viihdykettä lennon ajaksi, mutta lopulta ohjelmanumeroksi riitti käsinojassa oleva nappi, turvavyön häntä ja lentoyhtiön lehti. Sekä ruoka, maito ja unet. Yhtään itkua ei koko lentomatkan aikana kuultu, mistä saimme kiitosta myös kanssamatkustajilta: “Kiltti vauva!”. Kiltteydellä tuskin oli asian kanssa tekemistä, mutta huokasimme helpotuksesta, että lento meni niin hyvin.
Barcelonan päässä ei tullut mieleenkään alkaa kikkailla julkisten kanssa, vaan hyppäsimme taksiin, joka hurautti meidät hetkessä Eixamplen kaupunginosassa sijaitsevaan hotelliimme.
H10 Art Gallery
Hotellissa tärkeintä oli sijainti ja parveke
Hotellivalintamme oli H10 Art Gallery Barcelonan herkullisimmalla kadulla, Enric Granadosilla. Olemme muutamilla aiemmilla reissuillamme majoittuneet Airbnb-huoneistoissa, mutta liikaturismin vaivaamassa Barcelonassa Airbnb on vääristänyt asuntomarkkinoita siinä määrin, että hotelli on nykyisin ainoa vastuullinen vaihtoehto.
Meille tärkein kriteeri hotellin valinnassa on sijainti. Emme halua lomalla käyttää aikaa liikennevälineissä istumiseen, joten suunnittelemme ensin, mitä aiomme kohteessa tehdä ja varaamme sitten hotellin keskeltä tapahtumapaikkoja. Eixample on monipuolisen ravintolatarjontansa ansiosta lempikaupuinginosiamme Barcelonassa, joten päätimme tälläkin kertaa majoittua lähellä parhaita ravintoloita, sillä ohjelmassa oli ennen kaikkea herkuttelua.
Hotellissa meitä oli vastassa modernismia henkivä avara aula, jonka värikkäät taideteokset olivat tehneet meihin vaikutuksen jo nettisivuja selaillessa. Nopean sisäänkirjautumisen jälkeen hurautimme näköalahissillä kerrokseemme, jossa parvekkeellinen huoneemme vauvansänkyineen odotti valmiina. Emme yleensä Barcelonan kaltaisissa kaupunkikohteissa välitä maksaa extraa lisämukavuuksista, sillä hotellissa tulee käytyä lähinnä nukkumassa, mutta tällä kertaa halusimme mahdollisuuden viettää aikaa aikuisten kesken lapsen mentyä alkuillasta nukkumaan, joten olimme valinneet parvekkeellisen huoneen.
Ensimmäinen matkapäivämme päättyi varhaiseen illalliseen kortteliravintolassa, jonka olimme löytäneet opaskirjasta. Lasillinen täyteläistä punaviiniä ja annos mustekalaa galicialaisittain maistui taivaalliselta. Ah, Barcelona, kuinka meillä olikaan ollut ikävä!
Hotellivalintamme oli H10 Art Gallery Barcelonan herkullisimmalla kadulla, Enric Granadosilla. Olemme muutamilla aiemmilla reissuillamme majoittuneet Airbnb-huoneistoissa, mutta liikaturismin vaivaamassa Barcelonassa Airbnb on vääristänyt asuntomarkkinoita siinä määrin, että hotelli on nykyisin ainoa vastuullinen vaihtoehto.
Meille tärkein kriteeri hotellin valinnassa on sijainti. Emme halua lomalla käyttää aikaa liikennevälineissä istumiseen, joten suunnittelemme ensin, mitä aiomme kohteessa tehdä ja varaamme sitten hotellin keskeltä tapahtumapaikkoja. Eixample on monipuolisen ravintolatarjontansa ansiosta lempikaupuinginosiamme Barcelonassa, joten päätimme tälläkin kertaa majoittua lähellä parhaita ravintoloita, sillä ohjelmassa oli ennen kaikkea herkuttelua.
Hotellissa meitä oli vastassa modernismia henkivä avara aula, jonka värikkäät taideteokset olivat tehneet meihin vaikutuksen jo nettisivuja selaillessa. Nopean sisäänkirjautumisen jälkeen hurautimme näköalahissillä kerrokseemme, jossa parvekkeellinen huoneemme vauvansänkyineen odotti valmiina. Emme yleensä Barcelonan kaltaisissa kaupunkikohteissa välitä maksaa extraa lisämukavuuksista, sillä hotellissa tulee käytyä lähinnä nukkumassa, mutta tällä kertaa halusimme mahdollisuuden viettää aikaa aikuisten kesken lapsen mentyä alkuillasta nukkumaan, joten olimme valinneet parvekkeellisen huoneen.
Ensimmäinen matkapäivämme päättyi varhaiseen illalliseen kortteliravintolassa, jonka olimme löytäneet opaskirjasta. Lasillinen täyteläistä punaviiniä ja annos mustekalaa galicialaisittain maistui taivaalliselta. Ah, Barcelona, kuinka meillä olikaan ollut ikävä!
Katukuppila
Cortado ja bocadillo aloittivat aamun
Emme ole suurten hotelliaamiaisten ystäviä, joten olimme tälläkin kertaa buukanneet majoituksen ilman aamiaista. Ensimmäiset kahvit nautimme hotellihuoneen kahvikoneesta aamutoimien lomassa ja toiset läheisessä kulmakuppilassa, josta muodostui viikon aikana vakiopaikkamme. Cortado, eli espresso tilkkasella maitoa, ja täytetty patonki riittivät aamiaiseksi aivan vallan mainiosti, ja kadun varressa istuessa, paikallista elämänmenoa seuratessa, pääsi kaupungin tunnelmaan ihan toisella tavalla kuin hotellin buffetissa.
Heti ensimmäisenä aamuna saimme tuta barcelonalaisten lapsirakkauden. Kahvihetkemme aikana tyttärellemme kävivät lepertelemässä paitsi kahvilan henkilökunta ja viereisten pöytien asiakkaat myös useampi satunnainen ohikulkija. He ihastelivat estoitta lapsen vaaleita haituvia, kutittelivat masua ja ilveilivät hassusti. Lapsi rakasti joka hetkeä!
Viihdyimme kulmakuppilassamme niin hyvin, että olisimme voineet jäädä siihen vaikka koko päiväksi kadun vilinää seuraamaan. Mutta kaupunki kutsui ja sen kutsuun oli vastattava…
Emme ole suurten hotelliaamiaisten ystäviä, joten olimme tälläkin kertaa buukanneet majoituksen ilman aamiaista. Ensimmäiset kahvit nautimme hotellihuoneen kahvikoneesta aamutoimien lomassa ja toiset läheisessä kulmakuppilassa, josta muodostui viikon aikana vakiopaikkamme. Cortado, eli espresso tilkkasella maitoa, ja täytetty patonki riittivät aamiaiseksi aivan vallan mainiosti, ja kadun varressa istuessa, paikallista elämänmenoa seuratessa, pääsi kaupungin tunnelmaan ihan toisella tavalla kuin hotellin buffetissa.
Heti ensimmäisenä aamuna saimme tuta barcelonalaisten lapsirakkauden. Kahvihetkemme aikana tyttärellemme kävivät lepertelemässä paitsi kahvilan henkilökunta ja viereisten pöytien asiakkaat myös useampi satunnainen ohikulkija. He ihastelivat estoitta lapsen vaaleita haituvia, kutittelivat masua ja ilveilivät hassusti. Lapsi rakasti joka hetkeä!
Viihdyimme kulmakuppilassamme niin hyvin, että olisimme voineet jäädä siihen vaikka koko päiväksi kadun vilinää seuraamaan. Mutta kaupunki kutsui ja sen kutsuun oli vastattava…
Sagrada Familia
Satulinnamainen kirkko on nähtävä kerran elämässä – tai kymmenen
Olemme kiertäneet Barcelonan pakolliset nähtävyydet jo aiemmin, mutta on yksi, jota emme jätä väliin yhdelläkään matkalla: Sagrada Familia. Tuo satulinnamaisena kohti taivasta kohoava kirkko on niin näyttävä ilmestys, että ensi näkemällä se pistää haukkomaan henkeä, mutta vielä toisella, kolmannella ja neljännelläkin kerralla se saa ihokarvat nousemaan pystyyn.
Sagrada Familian rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1882, mutta se ei ole vieläkään valmis. Tällä hetkellä katseet on käännetty vuoteen 2026, jolloin kirkon suunnittelijan Antoni Gaudín kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta. Tuolloin kirkon toivotaan valmistuvan, ja niissä juhlallisuuksissa mekin toivomme voivamme olla mukana. Viidentoista vuoden aikana olemme saaneet nähdä useamman tornin kohoavan, ja joka kerta kirkko on näyttänyt vähän erilaiselta. Sisällä emme pistäytyneet tälläkään kertaa, vaan tyydyimme ihailemaan rakennusta etäältä ja ottamaan muutaman perhepotretin.
Olemme kiertäneet Barcelonan pakolliset nähtävyydet jo aiemmin, mutta on yksi, jota emme jätä väliin yhdelläkään matkalla: Sagrada Familia. Tuo satulinnamaisena kohti taivasta kohoava kirkko on niin näyttävä ilmestys, että ensi näkemällä se pistää haukkomaan henkeä, mutta vielä toisella, kolmannella ja neljännelläkin kerralla se saa ihokarvat nousemaan pystyyn.
Sagrada Familian rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1882, mutta se ei ole vieläkään valmis. Tällä hetkellä katseet on käännetty vuoteen 2026, jolloin kirkon suunnittelijan Antoni Gaudín kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta. Tuolloin kirkon toivotaan valmistuvan, ja niissä juhlallisuuksissa mekin toivomme voivamme olla mukana. Viidentoista vuoden aikana olemme saaneet nähdä useamman tornin kohoavan, ja joka kerta kirkko on näyttänyt vähän erilaiselta. Sisällä emme pistäytyneet tälläkään kertaa, vaan tyydyimme ihailemaan rakennusta etäältä ja ottamaan muutaman perhepotretin.
Sant Agustí Vell
Kiireetön lounas aukiolla
Tunnelmallisen, mutta turistia pursuavan Barri Gòticin kainalossa lepää Bornin kaupunginosa, jonka kapeat kujat ja tunnelmalliset aukiot ovat aivan yhtä viehättäviä kuin goottilaisen naapurinsa, mutta tunnelma on paikallisempi. Parasta ajanvietettä Barcelonassa on jumahtaa jollekin sen aukioista nauttimaan kupillisesta kahvia, lasillisesta viiniä tai parhaimmillaan tuntikausia kestävästä lounaasta ja antaa kaupungin lipua ohitse. Sant Agustí Vellin aukio Bornissa on yksi Barcelonan piilotetuista helmistä ja kun pölähdimme satunnaiselta kujalta sen laidalle, tiesimme heti, että täällä tulemme viihtymään.
Keskelle aukiota, vanhan katulampun ja vehreiden puiden varjoon oli pystytetty muutama terassipöytä. Aukion laidalla nuori nainen maalasi ovea kirkkain värein, skootteriparkissa parivaljakko kävi intensiivistä keskustelua. Tuuletusparvekkeilla liehuivat Katalonian liput. Takaamme lähestyvän kalkatuksen lähteeksi paljastui skeittaava buldoggi.
Istahdimme tapasravintolan pöytään ja pian ystävällinen tarjoilija toi meille ruokalistat ja jäi hetkeksi viihdyttämään pellavapäistä vauvaa. Ruokaa odotellessa siemailimme kylmiä juomiamme; mies tarjoilijan suosittelemaa paikallista pienpanimo-olutta ja minä katalonialaista valkoviiniä. Lapsella oli oma pullo mukana. Uppouduimme aukion paikallistunnelmaan ja kuuntelimme salaa viereisten pöytien keskusteluja. Aurinko paistoi puun lehvien lomasta, eloisa puheensorina soljui ympärillämme kuin hyväntuulinen taustamusiikki. Ah, lomafiilis.
Kun tarjoilija alkoi kantaa ensimmäisiä tapasannoksia pöytään, lapsi olikin jo saanut tarpeekseen paikallaan kököttämisestä ja alkoi osoittaa mieltään kovaäänisesti. Maitopullo ja paikallisesta lelukaupasta ostettu monitoimilelu eivät enää riittäneet viihdykkeeksi, joten päätimme tottuneesti ottaa vuorot; toinen saisi syödä rauhassa ja toinen kärräisi lasta ympäri aukiota.
Mutta ruoka, se oli jumalaista! Ehdimme kippistää yhdessä tuoreille ostereille, kunnes toisen oli taas aika jatkaa kärryttelyä. Vuorovedoin kampasimpukat, anjovikset, lihapullat ja muut herkut katosivat parempiin suihin, ja täysin vatsoin matka sai taas jatkua – lapsen uinuessa tyytyväisenä liikkuvissa vaunuissa.
Tunnelmallisen, mutta turistia pursuavan Barri Gòticin kainalossa lepää Bornin kaupunginosa, jonka kapeat kujat ja tunnelmalliset aukiot ovat aivan yhtä viehättäviä kuin goottilaisen naapurinsa, mutta tunnelma on paikallisempi. Parasta ajanvietettä Barcelonassa on jumahtaa jollekin sen aukioista nauttimaan kupillisesta kahvia, lasillisesta viiniä tai parhaimmillaan tuntikausia kestävästä lounaasta ja antaa kaupungin lipua ohitse. Sant Agustí Vellin aukio Bornissa on yksi Barcelonan piilotetuista helmistä ja kun pölähdimme satunnaiselta kujalta sen laidalle, tiesimme heti, että täällä tulemme viihtymään.
Keskelle aukiota, vanhan katulampun ja vehreiden puiden varjoon oli pystytetty muutama terassipöytä. Aukion laidalla nuori nainen maalasi ovea kirkkain värein, skootteriparkissa parivaljakko kävi intensiivistä keskustelua. Tuuletusparvekkeilla liehuivat Katalonian liput. Takaamme lähestyvän kalkatuksen lähteeksi paljastui skeittaava buldoggi.
Istahdimme tapasravintolan pöytään ja pian ystävällinen tarjoilija toi meille ruokalistat ja jäi hetkeksi viihdyttämään pellavapäistä vauvaa. Ruokaa odotellessa siemailimme kylmiä juomiamme; mies tarjoilijan suosittelemaa paikallista pienpanimo-olutta ja minä katalonialaista valkoviiniä. Lapsella oli oma pullo mukana. Uppouduimme aukion paikallistunnelmaan ja kuuntelimme salaa viereisten pöytien keskusteluja. Aurinko paistoi puun lehvien lomasta, eloisa puheensorina soljui ympärillämme kuin hyväntuulinen taustamusiikki. Ah, lomafiilis.
Kun tarjoilija alkoi kantaa ensimmäisiä tapasannoksia pöytään, lapsi olikin jo saanut tarpeekseen paikallaan kököttämisestä ja alkoi osoittaa mieltään kovaäänisesti. Maitopullo ja paikallisesta lelukaupasta ostettu monitoimilelu eivät enää riittäneet viihdykkeeksi, joten päätimme tottuneesti ottaa vuorot; toinen saisi syödä rauhassa ja toinen kärräisi lasta ympäri aukiota.
Mutta ruoka, se oli jumalaista! Ehdimme kippistää yhdessä tuoreille ostereille, kunnes toisen oli taas aika jatkaa kärryttelyä. Vuorovedoin kampasimpukat, anjovikset, lihapullat ja muut herkut katosivat parempiin suihin, ja täysin vatsoin matka sai taas jatkua – lapsen uinuessa tyytyväisenä liikkuvissa vaunuissa.
La Mercé -juhla
Jättiläisten ja isopäiden paraati oli ikimuistoinen kokemus
Yksi matkamme kohokohdista oli La Mercé, Barcelonan suurin kaupunkijuhla, jota vietetään vuosittain 24.9. Me olimme haaveilleet perinteisestä “jättiläisten ja isopäiden” kulkueesta jo pitkään, joten matkamme ajankohta vahvistui lopulta Mercé-juhlan mukaan. Olimme ottaneet etukäteen selvää, missä ja mihin aikaan jättiläiset tanssisivat ja päättäneet suoriutua pelipaikoille hyvissä ajoin. Mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vanhankaupungin sokkeloinen keskusta oli kuin puulla päähän lyöty jo tunteja ennen h-hetkeä. Mutta emme lannistuneet!
Raahauduimme sinnikkäästi matkarattaiden ja kantorepussa päiväuniaan torkkuvan vauvan kanssa väkijoukkojen läpi kohti goottilaisen kaupunginosan sydämessä sijaitsevaa Sant Jaumen aukiota, jolla jättiläiset näyttäytyisivät hetkenä minä hyvänsä. Ja ehdimme paikalle juuri parahiksi!
Emme viihdy väentungoksissa, mutta tällä kertaa pieni epämukavuus kannatti. Kulkue oli upea! Vauvakin heräsi kantorepustaan ja ihasteli ihmismassan ylle kohonneita jättiläisiä vuoroin äidin, vuoroin isän sylistä. Tovin kulkuetta seurattuamme päätimme liueta väljemmille vesille ja antaa tilaa seuraaville. Myhäilimme tyytyväisinä – olimme jälleen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampia.
Kulkueen jälkeen treffasimme paikalliset tuttavamme, joiden kanssa kiertelimme Ciutadella-puiston kylkeen rakennettua festivaalialuetta ruokakojuineen ja taide-esityksineen. Barcelonalaiset ne osaavat juhlia!
Yksi matkamme kohokohdista oli La Mercé, Barcelonan suurin kaupunkijuhla, jota vietetään vuosittain 24.9. Me olimme haaveilleet perinteisestä “jättiläisten ja isopäiden” kulkueesta jo pitkään, joten matkamme ajankohta vahvistui lopulta Mercé-juhlan mukaan. Olimme ottaneet etukäteen selvää, missä ja mihin aikaan jättiläiset tanssisivat ja päättäneet suoriutua pelipaikoille hyvissä ajoin. Mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vanhankaupungin sokkeloinen keskusta oli kuin puulla päähän lyöty jo tunteja ennen h-hetkeä. Mutta emme lannistuneet!
Raahauduimme sinnikkäästi matkarattaiden ja kantorepussa päiväuniaan torkkuvan vauvan kanssa väkijoukkojen läpi kohti goottilaisen kaupunginosan sydämessä sijaitsevaa Sant Jaumen aukiota, jolla jättiläiset näyttäytyisivät hetkenä minä hyvänsä. Ja ehdimme paikalle juuri parahiksi!
Emme viihdy väentungoksissa, mutta tällä kertaa pieni epämukavuus kannatti. Kulkue oli upea! Vauvakin heräsi kantorepustaan ja ihasteli ihmismassan ylle kohonneita jättiläisiä vuoroin äidin, vuoroin isän sylistä. Tovin kulkuetta seurattuamme päätimme liueta väljemmille vesille ja antaa tilaa seuraaville. Myhäilimme tyytyväisinä – olimme jälleen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampia.
Kulkueen jälkeen treffasimme paikalliset tuttavamme, joiden kanssa kiertelimme Ciutadella-puiston kylkeen rakennettua festivaalialuetta ruokakojuineen ja taide-esityksineen. Barcelonalaiset ne osaavat juhlia!
Casa Vicens
Tutustumista uuteen Gaudí-kohteeseen
Barcelona tunnetaan kenties parhaiten Antoni Gaudín modernistisista rakennelmista, joihin lukeutuvat Sagrada Familia -kirkon lisäksi muun muassa Casa Batlló, Casa Milà ja Park Güell. Kyseiset pytingit on meidän osaltamme nähty jo aikaisemmilla reissuilla, joten olimme varsin innoissamme kun kuulimme, että Gràcian kaupunginosaan on avattu uusi Gaudí-kohde: mestarin ensimmäinen suunnittelutyö Casa Vicens. Ja kylläpäs siellä viihtyi!
Muita vierailijoita ei ollut juuri nimeksikään, ja vain muutaman euron lisämaksulla sai asiantuntevan opastuksen talon lukuisiin huoneisiin ja Vicensin perheen historiaan. Meillä vierailu venähti hieman aiotusta, sillä tytär esitti taas painavan vastalauseensa museokierrokselle heti sen alettua. Mutta puutarhan seesteinen tunnelma sai tytön nukahtamaan kantoreppuun, minkä jälkeen saimme kierrettyä tilat rauhassa. Ja mikäpäs siinä, ei meillä mihinkään kiire ollut. Museokäynnin jälkeen jäimme vielä toviksi kiertelemään Gràciaan, joka oli meille toistaiseksi hieman vieraampaa Barcelonaa.
Barcelona tunnetaan kenties parhaiten Antoni Gaudín modernistisista rakennelmista, joihin lukeutuvat Sagrada Familia -kirkon lisäksi muun muassa Casa Batlló, Casa Milà ja Park Güell. Kyseiset pytingit on meidän osaltamme nähty jo aikaisemmilla reissuilla, joten olimme varsin innoissamme kun kuulimme, että Gràcian kaupunginosaan on avattu uusi Gaudí-kohde: mestarin ensimmäinen suunnittelutyö Casa Vicens. Ja kylläpäs siellä viihtyi!
Muita vierailijoita ei ollut juuri nimeksikään, ja vain muutaman euron lisämaksulla sai asiantuntevan opastuksen talon lukuisiin huoneisiin ja Vicensin perheen historiaan. Meillä vierailu venähti hieman aiotusta, sillä tytär esitti taas painavan vastalauseensa museokierrokselle heti sen alettua. Mutta puutarhan seesteinen tunnelma sai tytön nukahtamaan kantoreppuun, minkä jälkeen saimme kierrettyä tilat rauhassa. Ja mikäpäs siinä, ei meillä mihinkään kiire ollut. Museokäynnin jälkeen jäimme vielä toviksi kiertelemään Gràciaan, joka oli meille toistaiseksi hieman vieraampaa Barcelonaa.
Futismatsi ja Gut-ravintola
Vanhempien omaa aikaa
Olimme jo ennen matkaa sopineet aikuisten kesken, että kumpikin saisi matkalla yhden oman illan, jolloin saa tehdä mitä mieli halajaa – ilman velvollisuuksia, ilman vastuita. Puolisoni vietti oman iltansa FC Barcelonan futismatsissa ja minä olin ajatellut käyttää omani ihan vain kaupungilla haahuilemiseen ja viinillä pistäytymiseen, ehkä pieneen iltapalaan jossain Eixamplen tunnelmallisista tapasbaareista. Mutta sitten tarjoutuikin mahdollisuus tavata Barcelonassa asuvaa tuttua illallisen ääressä ja tottahan minä tartuin tähän mahdollisuuteen ilomielin!
Tuttava vei minut Gràciassa sijaitsevaan välimerelliseen Gut-ravintolaan, jossa nautin herkullisesta meriruuasta, hyvästä viinistä ja aikuisseurasta täysin rinnoin. Illallisen jälkeen kävelin hiljalleen “kotiin” Eixampleen ja nautin myöhäisillan tunnelmasta.
Olimme jo ennen matkaa sopineet aikuisten kesken, että kumpikin saisi matkalla yhden oman illan, jolloin saa tehdä mitä mieli halajaa – ilman velvollisuuksia, ilman vastuita. Puolisoni vietti oman iltansa FC Barcelonan futismatsissa ja minä olin ajatellut käyttää omani ihan vain kaupungilla haahuilemiseen ja viinillä pistäytymiseen, ehkä pieneen iltapalaan jossain Eixamplen tunnelmallisista tapasbaareista. Mutta sitten tarjoutuikin mahdollisuus tavata Barcelonassa asuvaa tuttua illallisen ääressä ja tottahan minä tartuin tähän mahdollisuuteen ilomielin!
Tuttava vei minut Gràciassa sijaitsevaan välimerelliseen Gut-ravintolaan, jossa nautin herkullisesta meriruuasta, hyvästä viinistä ja aikuisseurasta täysin rinnoin. Illallisen jälkeen kävelin hiljalleen “kotiin” Eixampleen ja nautin myöhäisillan tunnelmasta.
Vermutería Colmado
Herkkuja virtasi viimeisellä illallisella
Viimeisenä iltana päätimme herkutella oikein pitkän kaavan mukaan aikaisemmilta reissuilta tutussa vermuttibaarissa Colmadossa. Olimme liikkeellä ajoissa, jotta lapsen nukkumaanmeno ei venähtäisi liiaksi, ja mahduimmekin rattaidemme hyvin sisään, sillä paikka oli laajentanut sitten edelliskerran. Tilasimme aperitiiviksi talon omaa vermuttia, jota siemaillessa katselimme ympärillemme ja aistimme paikan tunnelmaa.
Pian pöytäämme alkoi virrata herkkuja toisensa perään: anjoviksia oliiviöljyssä, valkoviinissä haudutettua mausteista chistorra-makkaraa, mustekalaa perunapedillä, erilaisia kinkkuja ja juustoja… Olimme varmuuden vuoksi tilanneet lähes koko listan läpi, ettei mitään hyvää jäisi vahingossa maistamatta. Palanpainikkeeksi vielä lasillinen hyvää punaviiniä – mitä sitä muuta ihminen lomallaan tarvitsee.
Parin pöydän päässä istui pariskunta samanikäisen vauvan kanssa. Olimme nyökänneet toisillemme yhteisymmärryksen merkiksi jo ravintolaan saapuessamme, ja ilmeisesti myös vauvat olivat pistäneet toisensa merkille. Kuin yhteisestä sopimuksesta he nimittäin päättivät, että ravintolassa istuminen ja seurustelu on tylsintä maailmassa, joten pian molempien seurueiden miehet olivatkin kadulla kärryttelemässä vauvoja unten maille. Me naiset loimme toisiimme ymmärtävän katseen ja kohotimme lasejamme. “Barcelonalle!”
Viimeisenä iltana päätimme herkutella oikein pitkän kaavan mukaan aikaisemmilta reissuilta tutussa vermuttibaarissa Colmadossa. Olimme liikkeellä ajoissa, jotta lapsen nukkumaanmeno ei venähtäisi liiaksi, ja mahduimmekin rattaidemme hyvin sisään, sillä paikka oli laajentanut sitten edelliskerran. Tilasimme aperitiiviksi talon omaa vermuttia, jota siemaillessa katselimme ympärillemme ja aistimme paikan tunnelmaa.
Pian pöytäämme alkoi virrata herkkuja toisensa perään: anjoviksia oliiviöljyssä, valkoviinissä haudutettua mausteista chistorra-makkaraa, mustekalaa perunapedillä, erilaisia kinkkuja ja juustoja… Olimme varmuuden vuoksi tilanneet lähes koko listan läpi, ettei mitään hyvää jäisi vahingossa maistamatta. Palanpainikkeeksi vielä lasillinen hyvää punaviiniä – mitä sitä muuta ihminen lomallaan tarvitsee.
Parin pöydän päässä istui pariskunta samanikäisen vauvan kanssa. Olimme nyökänneet toisillemme yhteisymmärryksen merkiksi jo ravintolaan saapuessamme, ja ilmeisesti myös vauvat olivat pistäneet toisensa merkille. Kuin yhteisestä sopimuksesta he nimittäin päättivät, että ravintolassa istuminen ja seurustelu on tylsintä maailmassa, joten pian molempien seurueiden miehet olivatkin kadulla kärryttelemässä vauvoja unten maille. Me naiset loimme toisiimme ymmärtävän katseen ja kohotimme lasejamme. “Barcelonalle!”
Barcelona–Helsinki
Barcelona oli loistava valinta vauvan ensimmäiseksi matkakohteeksi
Barcelona osoittautui ehdottoman lapsiystävälliseksi kaupungiksi! Siellä ei tarvinnut erikseen miettiä, voiko jonnekin mennä lapsen kanssa – kaikkialle voi. Vielä tällä kertaa meidän ei tarvinnut etsiä erityisesti lapsia kiinnostavia aktiviteetteja, mutta ehkä jo seuraavalla reissulla on niiden aika.
Parasta tällä matkalla oli kiireettömyys ja perheen yhteinen aika. Emme ottaneet
paineita pakollisista nähtävyyksistä, sillä ne oli jo nähty, vaan pyhitimme lomaviikkomme kuljeskelulle, nautiskelulle ja uuden löytämiselle. Sekä pitkille aamiaisille, lounaille ja yöunille.
Barcelonalla on sydämissämme aivan erityinen paikka ja tiedämme palaavamme sinne vielä useasti.
Barcelona osoittautui ehdottoman lapsiystävälliseksi kaupungiksi! Siellä ei tarvinnut erikseen miettiä, voiko jonnekin mennä lapsen kanssa – kaikkialle voi. Vielä tällä kertaa meidän ei tarvinnut etsiä erityisesti lapsia kiinnostavia aktiviteetteja, mutta ehkä jo seuraavalla reissulla on niiden aika.
Parasta tällä matkalla oli kiireettömyys ja perheen yhteinen aika. Emme ottaneet
paineita pakollisista nähtävyyksistä, sillä ne oli jo nähty, vaan pyhitimme lomaviikkomme kuljeskelulle, nautiskelulle ja uuden löytämiselle. Sekä pitkille aamiaisille, lounaille ja yöunille.
Barcelonalla on sydämissämme aivan erityinen paikka ja tiedämme palaavamme sinne vielä useasti.
