Unelmamatka Kreikan saarista kauneimmalle Santorinille

Kun lento lähti poikkeuksellisen mukavaan aikaan lauantaina kello 15, kerkesi sitä ennen hoitaa vielä kaikkia askareita ja treenata ennen viikon pituista lomaa kaikesta arkisesta. Kun pääsimme tuttumme heittämänä lentokentälle, oltiinkin jo ihan lomatunnelmissa. Koska Santorini on astetta ylellisempi kohde, korkkasimme perinteisen kuohuviinin sijaan oikein shampanjat Finnairin koneen noustua ilmaan. Laskeuduimme Egeanmeren kaarevalle saarelle aikataulussa ja nappasimme kentältä taksin, joka vei meidät ennalta varattuun majoituspaikkaamme.

Tutkittuamme Santorinin majoitusalueita tulimme siihen lopputulokseen, että olisi varmasti paras majoittua Santorinin pääpaikan eli Firan (tunnetaan myös Thira tai Thera) läheisyydessä, sillä sieltä käsin olisi helppo tehdä päiväretkiä eri puolille Santorinin louhikkoista saarta. Valkkasimme Villa Agas -nimisen majoituspaikan, joka käsitti oman pienen huoneiston, josta löytyi minikeittiö, kylpyhuone ja privaterassi. Huoneessa oli myös ilmastointi ja vierestä löytyi iso uima-allas, johon pääsimme pulikoimaan.

Firan Vanhaankaupunkiin oli noin 10 minuutin kävelymatka ja bussit muualle saareen kulkivat tien toiselta puolelta. Kauppa löytyi myös ihan vierestä. Valmistimmekin aina aamiaisemme itse ja söimme sen terassilla auringossa ennen kuin lähdimme päivän seikkailulle!

Santorini on varmasti parhaiten tunnettu upeasta Oia-kylästä, joka sijaitsee saaren pohjoispäässä. Kävimme siellä reissullamme kaksikin kertaa. Ensimmäinen kerta oli mieleenpainuvin, sillä pääsimme tuolloin todistamaan sitä kuuluisaa Oian auringonlaskua!

Lähdimme Firan linja-autoasemalta bussilla Oiaan illan hämärtyessä. Paikan päälle päästyämme ihastelimme päät pyörällä valkoisista seinistä ja sinisistä kupoleista koostuvaa upeaa rakennussokkeloa, joka kohoili ja laski maaston muodon mukaan. Tsekkailimme samalla parhaita näköalaravintoloita ja päädyimme istumaan niistä yhden terassille rapurisottojen ja viinilasien kera. Auringonlasku oli tosissaan upea, eivätkä ympärillä liilaa taivasta vasten näkyvät vanhat tuulimyllytkään olleet yhtään pöllömmän näköiset!

Mustahiekkaisia rantoja on Santorinilla itse asiassa useita, mutta oma suosikkini niistä oli Perissa. Hiekan musta väri johtuu muuten siitä, että hiekka on peräisin laavakivestä. Suuntasimme tälle vulkaaniselle rannalle aamiaisen jälkeen bussilla. Vastassa meitä oli kaunis rantakatu ravintoloineen ja erittäin tummanpuhuva ranta, jonka musta hiekka sai aikaan upean kontrastin, kun valkoiset vaahtopäät vyöryivät sen yli. Makoilimme rannalla lukien kirjaa ja käyden välillä virkistäytymässä meressä. Rannan hiekka oli pienijyväistä ja ranta kivan matala. Kun sitten useamman tunnin jälkeen alkoi hiukoa, siirryimme rantaravintolaan lounaalle. Tilasimme tonnikalasalaatit ja ranskalaisia, joiden nauttimisen jälkeen oli aika siirtyä uuteen lokaatioon!

Äsken mainitsemani uusi lokaatio oli Pyrgosin kylä, jonka bongasimme matkalla Perissan rannalle, sillä bussi koukkasi menomatkalla Pyrgosin läpi. Paluumatkalla se ei kuitenkaan sitä tehnyt, joten jouduimme tarpomaan isomman tien varresta kylään. Kävelylenkki kuitenkin kannatti, sillä kylä oli erittäin sympaattinen – oikea Kreikan perikuva! Kyseessä oli pikkuinen kylä, jonka keskiössä oli aivan ihana pikkukirkko kellotorneineen. Oli todella kuuma päivä, kun kipusimme korkeammalla paikalla sijainneelle kirkolle portaita pitkin. Olikin ilahduttavaa huomata, että aivan kirkon vieressä sijaitsi ravintola, josta ei pelkästi ollut upeat maisemat, vaan josta sai tilata jääkylmiä spritzereitä!

Eräänä päivänä päätimme vetää lenkkarit jalkaan ja seikkailulasit päähän! Päivän missiona oli nimittäin käydä huiputtamassa santoriniläinen kivimöhkäle nimeltä Skaros Rock! Imerovigli-kylän vieressä olevalle 350 metrin korkeuteen kohoavalle kivimuodostelmalle oli matkaa hotelliltamme noin neljä kilometriä, mutta loppumatkan kivinen patikkapolku teki reitistä haastavan. Kävelimme polun alkuun urheilutamineissa, mutta koska halusimme saada kohteelta kivoja kuvia, oli meillä vaihtomekot mukana repussa. Vaihdoimme sitten hikisinä vaatteita keskellä polkua ja jatkoimme matkaa mekoissamme. Skaros Rockin päälle päästäkseen täytyi välillä kiivetä kirjaimellisesti nelinkontin ja lopulta matka tyssäsi pystyseinään, joka olisi vaatinut jonkun vetämään ylös. Tyydyimme sitten Skaros Rockin toisiksi korkeimpaan tasanteeseen, joka oli sekin todella vaikuttava paikka! Näkymät olivat upeat ja oli vähän kuumottavaakin olla jyrkänteen reunalla ilman mitään turvakaiteita.

Jatkoimme Skaros Rockilta vielä eteenpäin alempana sijaitsevalle kirkolle, joka nökötti yksinäisenä rinteessä. Sinivalkonen kirkko ja sieltä avautuvat maisemat merelle loivat täydellisen kuvausmiljöön. Vaikka mekkojen kanssa kiipeily ei ollut se käytännöllisin ratkaisu, olimme kyllä kuvat nähtyämme hyvin tyytyväisiä ideaamme. Muutenkin koko seikkailu jäi mieleen yhtenä unohtumattomimmista kokemuksista!

Reissumme loppupuolella kaipasimme Firan illallispaikkoihin vaihtelua ja lähdimme ylellisemmälle alueelle Firostefaniin, joka on myös suosittu honeymoon-kohde. Istuskelimme siellä korkealla kalderan reunalla olevan ravintolan terassilla katsellen laskevaa aurinkoa ja siemaillen viiniä, kun yhtäkkiä ylitsemme alkoi valua suuria usvapilviä, jotka laskivat merelle. Hattarat leijuivat vaaleanpunaisen ja -liilan sävyissä, eikä me oltu uskoa silmiämme. Paikalliset ja muut turistit eivät vaikuttaneet olevan moksiskaan, joten ilmeisesti kyseessä oli, jos ei jokailtainen, niin ainakin yleinen ilmiö. Näkymä oli joka tapauksessa todella maaginen! Tuntuu käsittämättömältä, että jotkut asuvat näin kauniissa paikassa.

Olimme vuokranneet muutamaksi viimeiseksi päiväksi auton ja olimme sopineet, että autonvuokraaja heittää meidät auton palautuksen yhteydessä lentokentälle, joten tavoitimme lentomme kätevästi. Santorinin lentokenttä on hyvin pieni, joten aikaa ei tarvinnut varata paljoa. Paluumatkalla kaikki meni yhtä sujuvasti kuin tullessakin.

Santorinin matka oli kokonaisuudessaan todella onnistunut ja oli hyvin haikeaa lähteä takaisin syksyisen sateiseen Suomeen. Voisi sanoa, että Santorini oli kaikkea, mitä odotimme ja enemmänkin! Siitä tuli heittämällä meidän molempien lempparikohde Kreikassa!