Titanicin jäljillä Belfastissa

Matkamme Belfastiin kulki Edinburghin kautta, sillä suoria lentoja Belfastiin ei ole. Mutta mikäs siinä, lennot Euroopassa ovat miellyttävän lyhyitä ja pienehköllä kentällä vaihdotkin sujuvat ongelmitta. Saavumme Belfastiin alkuillasta. Aurinkoisessa illassa puhelias taksinkuljettaja toivottaa meidät tervetulleeksi kaupunkiin ja tarjoaa oma-aloitteisesti menovinkkejä. Tässä vaiheessa olemme kuitenkin vielä sen verran innoissamme tulevasta vierailusta Titanic-museossa ja majoittumisesta Titanic-hotellissa, että kiinnostuksemme kaikkeen muuhun, mitä Belfast epäilemättä tarjoaisi, on vielä maltillista.

Hotellimme, Titanic Hotel Belfast, sijaitsee aivan Titanic-museon vieressä. Tietysti, sillä ennen elämäänsä hotellina rakennus oli Harland & Wolffin piirustuskonttori ja pääkonttori ja Harland & Wolffhan oli telakka, joka suunnitteli ja rakensi Titanicin.

Saavumme hotellille, ja oven avaa hotellipoika, jonka olemus ja asu vievät meidät sata vuotta taaksepäin ajassa. Sisäänkirjoittautuminen sujuu tyylikkäästi, ja hyväksymme hotellin hyvän tarjouksen lisätä aamiaiset varaukseemme – en ymmärrä, miksi hotellia varatessamme olimme saattaneet ajatella syövämme aamiaiset jossain muualla kuin täällä!

Majoitumme tyylikkääseen hyttiimme – ai niin, emmehän me olleetkaan laivassa vaan hotellissa. Mutta sen verran merihenkisessä huoneessa, että sitä voi helposti erehtyä.

Huoneemme ikkunasta näemme vanhan telakan keltaiset nosturit ja portaiden ikkunoista Titanic-museon, jonne suuntaamme aamulla hyvin nukutun yön jälkeen.

Olimme ostaneet aikataulutetut liput suosittuun Titanic-museoon etukäteen. Maittavan aamiaisen jälkeen emme olisi oikein enää malttaneet odottaa omaa aikaamme.

Museo on toteutettu hienosti siten, että se kattaa niin Belfastin, laivanrakennuksen kuin Titanicin historian. Täällä ei katsella pölyttyneitä kuvia museon seinällä, vaan kierretään telakka-alueella, jonne ääni- ja valoefektit luovat illuusion siitä että olet keskellä tapahtumia.

Telakka-alueen jälkeen pääset kokemaan laivan vesillelaskun, näkemään laivan hienoja hyttejä ja astelemaan sen kannella.

Kaupunkilaiset toteavat ylpeästi, ehkä edelleen, ”She was alright when she left here!” Mutta kohta kuuluu jo CQD, CQD … Huomio kaikki asemat, hätä – vasta myöhemmin siirryttiin SOS -hätäsanomiin. Laivan uppoaminen kuvataan museossa hillityn hartaasti, nyt tunnelma ei enää ole riehakas, kuten laivan lähtiessä Belfastista.

Titanic-korttelissa, kuten vanhaa telakan aluetta nykyisin kutsutaan, on loistavan museon lisäksi monta muutakin kohdetta. Me valitsimme aamupäiväkävelyn kohteeksi Titanicin keulan. Ei, laivan keulaa ei ole palautettu tänne, laivan syntysijoille, mutta siitä on valmistettu kopio, joka on nähtävillä kuivatelakan viereisellä niemellä. Samalla retkellä näemme kuivatelakankin ja piipahdammepa vanhassa pumppuhuoneessakin.

Paluumatkalla ihailemme vielä kerran hotellihuoneestammekin näkyneitä Harland & Wolffin hienoja nostureita, joilla on nimetkin, Samson ja Goliath. Yksi näistä, pienenä puisena kopiona, päätyy myös matkamuistoja kotiimme.

Belfast on kuitenkin muutakin kuin Titanic, ja siitä lähdimme ottamaan selvää hotellin suosittelemalla tavalla, taksilla. Kohdallemme osuikin hiukan jo varttuneempi kuljettaja, jolla oli omakohtaista kokemusta elämästä keskellä protestanttien ja katolisten välisiä verisiä yhteenottoja. Belfast on edelleen muurilla jaettu kaupunki, joskin muurin portit suljetaan vaan yöksi. Kaupungin historia näyttäytyy satunnaiselle kävijälle parhaiten lukuisissa seinämaalauksissa: unionistien hallitsemilla alueilla kuvat osoittavat lojaalisuutta kuningattarelle, nationalistien alueilla muistetaan ehkä enemmän sisällissodan sankareita.

Kierroksen päätteeksi poikkeamme välipalalla Europa-hotellissa, jolla on kyseenalainen maine Euroopan pommitetuimpana hotellina ja Crown-pubissa hotellia vastapäätä. Pubin pitäjä on kuulemma katolinen, mutta miksi hän sitten on antanut pubille nimen Crown, joka viittaa Britanniaan ja kuningashuoneeseen? Pubin edustan mosaiikki kertoo kaiken – jokainen pubiin tuleva tallaa kruunun jalkoihinsa!

Europa-hotellin hulppean isojen voileipien jälkeen kävelemme Belfastin keskustaan ajatuksena kierrellä vähän ostoskatuja ja sen jälkeen reippailla hotellille. Komea kaupungintalo löytyykin helposti, ja sen puutarhasta ehkä hiukan yllättäen vielä yksi Titanic-kohde, joita Belfastissa todellakin riittää, eli muistopuisto ja muistomerkki, jossa on kaikkien uhrien nimet.

Seuraava kohteemme on taivaan muuttuessa harmaaksi Queen’s Arcade Donegall Placella, lyhyen matkan päässä kaupungintalolta. Katettu ostoskeskus onkin hyvä kohde iltapäiväkuuron aikaan. Myöhemmin jatkamme matkaa hotellille ohi Albert Memorial -kellotornin, joka tuo mieleemme Lontoon Big Benin ja auttaa löytämään oikean suunnan Lagan-joen rannalle. Iso sininen keramiikkakala Big Fish onkin jo ihan joen rannalla ja pienellä odottelulla saammekin kuvan vain kalasta, ilman sitä ympäröiviä turisteja!

Belfast osoittautui monella tapaa ajatuksia herättäväksi kohteeksi. Titanic-laivan tarina alkoi täältä, ja upeasti toteutettu Titanic-museo kertoo laivan matkan aina hyiseen hautaansa asti. Vierailimme aikoinaan Kanadan Halifaxissa hautausmaalla, jonne on haudattu yli sata Titanicin uhria ja nähtyämme osan tarinan lopusta halusimme nähdä myös sen alun.

Mutta Belfast on muutakin, kaupunki, jolla on verinen menneisyys, ja kaupunki, joka oikeasti pelkää mitä brexit tuo tullessaan. Mutta myös kaupunki, joka elää täysillä: vilkkailla kauppakaduilla, pubeissa, kauniissa puistoissa ja Lagan-joen varrella.