Ruokamessuilla ja tutustumismatkalla Moldovaan

Matkalle lähdimme Helsinki-Vantaan kentältä, ja ensimmäinen etappi suuntautui Istanbuliin. Olemme oppineet pitämään vaihtolennoista ja tutkailemme usein lentokentillä paikallisten maiden herkkuja, niin nytkin. Hyvässä tapauksessa jatkolento on niin monen tunnin päässä, että ehdimme tutustumaan jopa välilaskun kohdemaahan. Välipalaa syötyämme jatkoimme matkaa lentämällä 700 kilometriä takaisinpäin. Olimme perillä illalla. Matkaan oli kotiovelta perille kulunut vaihtolentoineen kymmenen tuntia.

Tuntemattomissa maissa illan pimeys on aina hieman jännittävää. Niin nytkin, sillä perillä odotti vanha taksi ja pimeitä katuja ja kujia, joita pitkin paikallinen taksikuski meitä johdatti. Taksinkuljettaja peri meiltä nelinkertaisen hinnan, mutta silti se oli meille edullinen, vain 10 euroa. Köyhyyden mukana tuoma ahneus näyttäytyi meille tällä tavalla vain kerran matkan aikana.

Perillä odotti pieni kotoisa Edem-hotelli, jonka pihamaalta paljastui aamun valjetessa virkistävä uima-allas. Olin valinnut hotellin pitkälti tästä syystä, sillä haaveilin että ehtisin nauttia pulikoinnista. Lopulta ehdin pulahtaa altaassa vain kerran.

Matkailijana olen huomannut sietäväni muita puutteita paremmin, mutta huono ruoka pilaa hyvänkin matkan. Siksi vaatimaton mutta paikallisittain varmasti ihan hyvä hotelli oli jopa kaunis kokemus, sillä Moldova on yksi Euroopan köyhimmistä maista ja näissä asioissa on parasta mennä ajatuksella: maassa maan tavalla.

Hotellin ravintola ei ollut auki siksi, ettei ollut vielä sesonki, mutta olin tutkaillut aluetta ennakkoon, ja tiesin että ravintoloita olisi kävelymatkan päässä. Iltaisin hotellille päästyämme kapusimme rappusia pitkin yläkertaan ja katselimme ikkunasta avautuvaa maisemaa kaupunkiin, jonka silhuetti vaipui piiloon auringon laskiessa.

Aamuaurinko valaisi makuuhuoneen ja houkutti nousemaan ylös. Miltä kaupunki mahtaisi näyttäytyä valoisaan aikaan. Otimme pikaisen suihkun, sillä kuten missä tahansa, nykyisin suositellaan että vettä käytetään säästeliäästi.

Pieni pistos tuntui sydämessä, kun olimme valinneet hotellin, jossa oli uima-allas, sillä se ei tuntunut olevan Moldovassa ihan tavallista. Tutkailimme hotellin uima-allasalueen, joka vaikutti mukavalta.

Koska illalla emme olleet uskaltautuneet pimeydessä kaupungille, kiirehdimme aamulla syömään ja paikalliseen ruokakauppaan tutkimaan valikoimia. Kuten Virossakin, Chisinaussa kaupoista löytyi ihastuttavia salaatteja, kylmiä ja lämpimiä suupaloja ja makeita herkkuja mukaan ostettavaksi. Kulkukoirat jolkottelivat kaupungilla ja ihmismassa oli sekoitus trendikkäitä nuoria ihmisiä kiirehtimässä töihin ja venäläistyylisiin huiveihin ja hameisiin sonnustautuneita mummuja matkalla torille.

Päätimme aloittaa reissumme ruokamessuilla, joka oli ollut matkamme yksi syy. Kolmipäiväiset messut olivat Moldexpossa, ja ne toivat paikalle kaiketi enimmäkseen paikallisia ruokaihmisiä, sillä länsimaisten ihmisten läsnäoloa emme huomanneet messuilla tai muutenkaan kaupungissa.

Messuilla esittäytyi yrityksiä hilloineen ja säilykkeineen, juustoineen ja leivonnaisineen. Mukana oli kädentaitajia, grilliyrityksen edustajia ja tuotteita, jotka edustivat selvästi uusinta uutta. Paikallisuus kulki käsi kädessä uuden kanssa, ja näki että vaikutteita oli haettu maailmalta.

Kerrostalot herättivät paljon kysymyksiä. Millaista elämää mahtoi ihan tavallinen perhe elää? Monet talot olivat valtavia. Osassa oli rikkinäisiä ja romahtaneita parvekkeita, kaltereita parvekkeella ja kesätuulen lämmössä kuivuvia pyykkejä. Olisiko alueella huumeongelmaa, päihdeongelmaa ja mahtoiko maassa olla minkäänlaista sosiaalihuoltoa. Toisaalta kaduilla näkyi pukuihin pukeutuneita ihmisiä kävelemässä kiirehtien työpaikoilleen.

Eksyimme suurelle hiekkarannalle, jolla oli hiljaista, sillä oli vasta toukokuu ja arkipäivä. Matka johti kaunista puistotietä kävellen Valea Morilorin puistoalueelle, joka ympäröi pientä järveä. Vesi virtasi suihkulähteissä ja korkeiden rappusten päästä avautui kaunis maisema järvelle.

Tämän puiston kerrottiin olevan yksi Chisinaun suosituimmista puistoista. Istahdimme lähistön trendikkääseen ravintolaan terassille nauttimaan kylmää juomaa ja hyvää ruokaa. Vaikka oli vasta toukokuu, ulkona oli pakahduttavan kuuma.

Markkinoilla näkee matkakohteen tavallista arkea, ja hintavertailu on aina hauskaa. Niinpä suuntasimme markkinoille. Kojuissa myytiin alusvaatteita, lastenvaatteita, kenkiä, käsilaukkuja, vaatteita, wc-paperia, pesuaineita ja erilaisia herkkuja. Tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin. Jättimäisissä säkeissä myytiin mausteita, erilaisia jauhoja ja siemeniä. Mukaan tarttui muutamia edullisia vaatteita ja hyvä mieli.

Kiersimme myös kauppakeskuksissa ja ihmettelimme valtavia perukkirivistöjä, loputonta tilpehööritaivasta, meikkejä ja vaatteita. Kaupasta ostimme pikkupurtavaa ja erilaisia juomia. Kuten monissa Itä-Euroopan maissa, täälläkin tarjolla oli rypälemehuja ja granaattiomenajuomia.

Torialueella tuli tarve poiketa wc:ssä. Sekin oli omanlainen kokemus, mutta emme kuitenkaan pelästyneet lattiassa olevaa matalaa käymälää, sillä olimme tottuneet niihin jo muilla reissuillamme. Toki se herätti huvittuneisuutta ja tuli ikuistettua.

Moldovassa suurin osa ihmisistä on ortodokseja. Se näkyi myös katukuvassa. Hotellimme lähistöllä oli kaunis kirkko kullattuine kupoleineen, jonka ohi kävelimme lähtiessämme liikenteeseen. Uskonto tuntui olevan osa arkipäivää ja tuovan ihmisille toivoa ja lohtua.

Meille Moldovan matka oli ennen kaikkea rauhassa kaupungilla kävelyä, hyvää ruokaa ja uteliaana asioiden tarkkailua. Maailmalla kierrelleinä pidimme siitä, että vielä jossain on nähtävillä autenttista elämää. Haaveissamme on vielä päästä näkemään lähimaita, jotka ovat jääneet näkemättä ja kokematta. Viimeisenä päivän käytimme kävelemällä kaupungilla ja nauttimalla paikallisia ravintolaherkkuja.

Ajoimme läpi kaupungin lentokentälle ja nautimme vielä kirsikkapannacottaa – tietenkin! Kotimatkamme taittui jälleen Istanbulin kautta, jossa pääsimme taas herkuttelemaan turkkilaisilla leivonnaisilla.

Matkamme oli onnistunut, sää oli kaunis, ruoka oli hyvää ja saimme nähdä jälleen palan erilaista kulttuuria. Totesin jälleen, että maailma on kaunis ja sydämessä on aina hyvä pitää pieni unelma uudesta matkasta.