Tim
Portugalin aurinkoinen ja jylhä etelärannikko Algarve oli ollut jo pitkään minun ja perheeni matkahaaveissa, kun ryhdyimme suunnittelemaan yhteistä reissua ystäväperheemme kanssa. Olin lomaillut alueella kerran aikaisemmin teininä, joten tiesin upeiden hiekkarantojen hurmaavan myös puolisoni Ilkan sekä silloin 6-vuotiaan tyttäreni Meten ja 9-vuotiaan poikani Kasperin.
Yhdessä ystäväpariskuntamme Nellin ja Tomin sekä heidän kahden poikansa, tuolloin 10-vuotiaan Mion ja 8-vuotiaan Amin kanssa ostimme TAP Portugalin suorat lennot heinäkuun alkuun Lissaboniin kesälle 2019.
Tutkimme myös vaihtoehtoa lentää suoraan etelään Faron lentokentälle, mutta tiketit olivat tyyriimmät ja vaativat joka tapauksessa koneen vaihdon Lissabonissa. Niinpä varasimme vuokra-autot Lissabonin lentokentältä, jotta voisimme ajella sieltä heti koneen laskeuduttua alas etelään Algarven alueelle. Autot päätimme palauttaa Lissaboniin tullessamme takaisin, kun jäisimme sinne vielä viettämään kolme päivää kaupunkilomaa.
Kahdeksanhenkinen seurueemme on reissannut paljon kimpassa, joten suunnitteluillat ja yhteinen viestiryhmä tekivät matkan kehittelystä helppoa. Olemme lomailleet yhdessä Thaimaassa, Espanjassa ja monesti Ruotsissakin.
Ryhdyimme etsimään sopivaa majoitusta, mutta sopivan yösijan löytäminen kahdeksalle hengelle ei ollutkaan niin helppo tehtävä, kun aluksi kuvittelimme. Alueen hotellien hintataso oli yllättävän korkea ja vuokrattavat loma-asunnot joko vähissä tai pienemmille seurueille suunniteltuja.
Tärkeintä meille oli rauhallinen sijainti kaukana suurimmista turistikeskittymistä, rannan läheisyys ja kävelymatka ravintoloihin ja lähikauppoihin. Sopiva lokaatio lähellä golf-kenttiä oli myös miesten toiveissa.
Tällä perusteella kohteeksemme valikoitui Lagosin alueella sijaitseva Praia da Luzin ihastuttava kylä. Vaikka paikka oli sama mistä Madeleine McCann siepattiin vuosia sitten, päätimme antaa kohteelle mahdollisuuden. Se päätös osoittautui reissun aikana oikeaksi.
Helsinki-Lissabon
Aikainen aamuherätys, vinho verdeä ja vuokra-auton kyytiin
Herätyskello havahdutti meidät aamuyöstä: oli aika lähteä taksilla kotoamme Espoosta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lentokoneessa Kasper ja Mette nahistelivat hetken väsyneinä.
Kun tilasin stuertilta lasin valkoviiniä, hän katsoi hetken muksujeni kinastelua, empi muutaman sekunnin ja ilmoitti antavansa minulle välittömästi kaksi lasillista. Se oli suosikkiani, Luoteis-Portugalissa valmistettavaa vihreää viiniä eli vinho verdeä. Nimensä viini saa siitä, että sen valmistamiseen käytettävät rypäleet poimitaan hieman raakoina.
Pian mieheni ja lapset nukahtivat, ja minä nautin vajaan viiden tunnin lennosta kuunnellen musiikkia ja nautiskellen viiniäni.
Perillä Lissabonin lentokentällä jakaannuimme: minä ja Nelli lähdimme etsimään lasten kanssa sopivaa lounaspaikkaa saatuamme matkalaukut hihnalta, ja Ilkka ja Tomi suunnistivat lentokentän autovuokraamoon hakemaan etukäteen varaamiaan autoja. Jono oli melkoinen ja palvelu hidasta, joten kesti puolitoista tuntia ennen kuin molemmat herrat saivat menopelit alleen. Lopulta he kurvasivat nappaamaan meidät ja matkalaukut kyytiin ja matka Lissabonista Algarveen pääsi alkamaan.
Ajomatka moottoritietä pitkin etelään kesti noin neljä ja puoli tuntia. Selvisimme siitä näpsäkästi yhdellä vessatauolla moottoritien varressa sijaitsevalla huoltoasemalla. Liikenne oli vilkasta ja liikennesääntöjen noudattaminen suomalaiseen makuun melko kyseenalaista, mutta silti autolla ajelu ei tuntunut lainkaan vaaralliselta, vaan matka taittui mukavasti.
Herätyskello havahdutti meidät aamuyöstä: oli aika lähteä taksilla kotoamme Espoosta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lentokoneessa Kasper ja Mette nahistelivat hetken väsyneinä.
Kun tilasin stuertilta lasin valkoviiniä, hän katsoi hetken muksujeni kinastelua, empi muutaman sekunnin ja ilmoitti antavansa minulle välittömästi kaksi lasillista. Se oli suosikkiani, Luoteis-Portugalissa valmistettavaa vihreää viiniä eli vinho verdeä. Nimensä viini saa siitä, että sen valmistamiseen käytettävät rypäleet poimitaan hieman raakoina.
Pian mieheni ja lapset nukahtivat, ja minä nautin vajaan viiden tunnin lennosta kuunnellen musiikkia ja nautiskellen viiniäni.
Perillä Lissabonin lentokentällä jakaannuimme: minä ja Nelli lähdimme etsimään lasten kanssa sopivaa lounaspaikkaa saatuamme matkalaukut hihnalta, ja Ilkka ja Tomi suunnistivat lentokentän autovuokraamoon hakemaan etukäteen varaamiaan autoja. Jono oli melkoinen ja palvelu hidasta, joten kesti puolitoista tuntia ennen kuin molemmat herrat saivat menopelit alleen. Lopulta he kurvasivat nappaamaan meidät ja matkalaukut kyytiin ja matka Lissabonista Algarveen pääsi alkamaan.
Ajomatka moottoritietä pitkin etelään kesti noin neljä ja puoli tuntia. Selvisimme siitä näpsäkästi yhdellä vessatauolla moottoritien varressa sijaitsevalla huoltoasemalla. Liikenne oli vilkasta ja liikennesääntöjen noudattaminen suomalaiseen makuun melko kyseenalaista, mutta silti autolla ajelu ei tuntunut lainkaan vaaralliselta, vaan matka taittui mukavasti.
Praia da Luz
Mahtava huoneisto kahdelle lapsiperheelle
Kaksikerroksinen huoneistomme sijaitsi Praia da Luzissa, Baia da Luz -nimisessä resortissa, joka toimii paitsi hotellina myös lomahuoneistojen vuokraajana. Asunnon parvekkeelta avautui huikea näkymä merelle, samoin suurelta ja aurinkoiselta kattoterassilta.
Pitkällisen etsimisemme jälkeen olimme varanneet ihastuttavan kattohuoneiston, joka sopi täydellisesti isolle seurueellemme. Halusimme majailla saman katon alla, jotta lapset voisivat majoittua kimpassa ja nauttia yhdessä ”yökyläilystä” kahden viikon ajan. Toki meille aikuisillekin oli tärkeää, että saatoimme jatkaa illanviettoa keskenämme rauhassa sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan.
Yhteinen majoituspaikka mahdollisti myös kokkailun oman porukan kesken. Välillä ostelimme paikallisesta supermarketista liha- ja äyräisherkkuja ja loihdimme niistä maistuvia tapaksia.
Lomakeskuksen palveluihin kuului kaksi isoa uima-allasta, joista toinen oli pettymykseksemme varattu vain aikuisille. Se hieman harmitti, koska tästä linjauksesta ei oltu annettu meille tietoa etukäteen. Onneksi toinen allas riitti lapsille mainiosti ja he jaksoivat polskutella siellä aamusta iltaan. Lisäksi altaan viereen sijoitettu tenniskenttä houkutteli välillä ottamaan matseja, mutta kuumuudessa pelit jäivät melko lyhyiksi.
Allasalueen ravintolassa söimme edullisen ja tuhdin lounaan, mutta illaksi lähdimme aterioimaan kylän ravintoloihin kävellen, koska matka oli varsin lyhyt.
Kävelymaasto kylän lähettyvillä oli muutenkin mukava ja usein aloitimme Nellin kanssa aamumme lenkkeilemällä. Yhtenä päivänä kiipesimme hiekkatietä läheiselle nyppylälle, josta avautuivat henkeäsalpaavat maisemat: saimme ihastella idyllistä valkoista kylää ylhäältä korkeuksista.
Kaksikerroksinen huoneistomme sijaitsi Praia da Luzissa, Baia da Luz -nimisessä resortissa, joka toimii paitsi hotellina myös lomahuoneistojen vuokraajana. Asunnon parvekkeelta avautui huikea näkymä merelle, samoin suurelta ja aurinkoiselta kattoterassilta.
Pitkällisen etsimisemme jälkeen olimme varanneet ihastuttavan kattohuoneiston, joka sopi täydellisesti isolle seurueellemme. Halusimme majailla saman katon alla, jotta lapset voisivat majoittua kimpassa ja nauttia yhdessä ”yökyläilystä” kahden viikon ajan. Toki meille aikuisillekin oli tärkeää, että saatoimme jatkaa illanviettoa keskenämme rauhassa sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan.
Yhteinen majoituspaikka mahdollisti myös kokkailun oman porukan kesken. Välillä ostelimme paikallisesta supermarketista liha- ja äyräisherkkuja ja loihdimme niistä maistuvia tapaksia.
Lomakeskuksen palveluihin kuului kaksi isoa uima-allasta, joista toinen oli pettymykseksemme varattu vain aikuisille. Se hieman harmitti, koska tästä linjauksesta ei oltu annettu meille tietoa etukäteen. Onneksi toinen allas riitti lapsille mainiosti ja he jaksoivat polskutella siellä aamusta iltaan. Lisäksi altaan viereen sijoitettu tenniskenttä houkutteli välillä ottamaan matseja, mutta kuumuudessa pelit jäivät melko lyhyiksi.
Allasalueen ravintolassa söimme edullisen ja tuhdin lounaan, mutta illaksi lähdimme aterioimaan kylän ravintoloihin kävellen, koska matka oli varsin lyhyt.
Kävelymaasto kylän lähettyvillä oli muutenkin mukava ja usein aloitimme Nellin kanssa aamumme lenkkeilemällä. Yhtenä päivänä kiipesimme hiekkatietä läheiselle nyppylälle, josta avautuivat henkeäsalpaavat maisemat: saimme ihastella idyllistä valkoista kylää ylhäältä korkeuksista.
Praia Do Camilo ja Praia do Beliche
Häikäisevät rannat hurmasivat
Koska lomailimme Portugalissa heinäkuussa, lämpötilat hipoivat 40 astetta päivän kuumimpaan aikaan. Siksi hikisimpinä tunteina lasten kanssa järkevintä oli vilvoitella vedessä. Kun uima-altaalla hassuttelulle kaivattiin vaihtelua, lähdimme retkeilemään lähialueiden rannoille ja se todella kannatti.
Praia da Luzin oma ranta oli pieni ja sympaattinen, mutta varsinaiset helmet löytyivät pienen ajomatkan päästä. Jylhän vuorenseinämän alla avautuva Praia Do Camilo hurmasi meidät kaikki! Näkymät jylhän kallion ylätasanteelta olivat upeat ja alas rannalle pääsi puisia portaita.
Ranta oli kaunis ja hienohiekkainen, mutta merivesi yllättävän kylmää – suorastaan jäätävää, vaikka keli olikin hikisen kuuma. Onneksi olimme kanniskelleet uimapatjoja mukanamme, koska niiden avulla lapset saattoivat lilluskella vedessä kastumatta kokonaan Atlantin kylmään veteen. Pallopelit leveällä hiekkatörmällä onnistuivat hienosti.
Toinen ihastuttava ranta Praia do Beliche oli myös erittäin lapsiystävällinen. Merivesi ei täälläkään ollut linnunmaitoa, vaikka äärimmäisen kaunista ja turkoosia se olikin. Minkäänlaisia kaupustelijoita tai rihkamakauppiaita ei näkynyt, vain pikkuinen kioski nökötti hieman syrjemmässä. Onneksi olimme pakanneet mukaamme kylmälaukun täyteen kylmiä juomia ja naposteltavaa.
Erityisesti nautimme siitä, että rannat olivat suojassa kaikkein suurimmilta turistimassoilta. Molemmissa paikoissa oli paljon paikallisia piknikeillään ja nauttimassa aurinkoisesta kesäpäivästä.
Lasten mielestä rannoilla oli erityisen hauskaa seikkailla kallioseinämiin muodostuneissa pienissä luolastoissa.
Tämän rannan yhdistimme Sagresin linnoituksella vierailuun, koska ajomatka niiden välillä oli vain viitisen minuuttia.
Koska lomailimme Portugalissa heinäkuussa, lämpötilat hipoivat 40 astetta päivän kuumimpaan aikaan. Siksi hikisimpinä tunteina lasten kanssa järkevintä oli vilvoitella vedessä. Kun uima-altaalla hassuttelulle kaivattiin vaihtelua, lähdimme retkeilemään lähialueiden rannoille ja se todella kannatti.
Praia da Luzin oma ranta oli pieni ja sympaattinen, mutta varsinaiset helmet löytyivät pienen ajomatkan päästä. Jylhän vuorenseinämän alla avautuva Praia Do Camilo hurmasi meidät kaikki! Näkymät jylhän kallion ylätasanteelta olivat upeat ja alas rannalle pääsi puisia portaita.
Ranta oli kaunis ja hienohiekkainen, mutta merivesi yllättävän kylmää – suorastaan jäätävää, vaikka keli olikin hikisen kuuma. Onneksi olimme kanniskelleet uimapatjoja mukanamme, koska niiden avulla lapset saattoivat lilluskella vedessä kastumatta kokonaan Atlantin kylmään veteen. Pallopelit leveällä hiekkatörmällä onnistuivat hienosti.
Toinen ihastuttava ranta Praia do Beliche oli myös erittäin lapsiystävällinen. Merivesi ei täälläkään ollut linnunmaitoa, vaikka äärimmäisen kaunista ja turkoosia se olikin. Minkäänlaisia kaupustelijoita tai rihkamakauppiaita ei näkynyt, vain pikkuinen kioski nökötti hieman syrjemmässä. Onneksi olimme pakanneet mukaamme kylmälaukun täyteen kylmiä juomia ja naposteltavaa.
Erityisesti nautimme siitä, että rannat olivat suojassa kaikkein suurimmilta turistimassoilta. Molemmissa paikoissa oli paljon paikallisia piknikeillään ja nauttimassa aurinkoisesta kesäpäivästä.
Lasten mielestä rannoilla oli erityisen hauskaa seikkailla kallioseinämiin muodostuneissa pienissä luolastoissa.
Tämän rannan yhdistimme Sagresin linnoituksella vierailuun, koska ajomatka niiden välillä oli vain viitisen minuuttia.
Sagres ja Cabo de São Vicente
Euroopan lounaisimmassa kärjessä
Yksi ehdottomista nähtävyyskohteista reissullamme oli Sagres. Se tunnetaan paikkana, jonne Euroopan manner päättyy. Euroopan lounaiskärjessä sijaitsevaa Sagresia kutsutaankin leikkisästi maailmanlopun paikaksi, englanniksi ”End of the world”. Euroopan kaikkein lounaisin kärki on siellä sijaitseva Cabo se São Vicente, jonne on Sagresin niemeltä ja kylästä noin kuuden kilometrin ajomatka.
Sagresin niemen kärki on historiallinen, sillä Henrik Purjehtija lähetti sieltä tutkimusmatkailijoita löytöretkille 1400-luvulla. Niemellä sijaitsee linnoitus, Fortaleza de Sagres, jonka sisäpuolelle päästäkseen pitää maksaa muutaman euron sisäänpääsy. Pulitimme sen mieluusti, olimmehan sinne asti vaivautuneet.
Porttien ja muurien sisäpuolelta emme löytäneet kovin kummoista nähtävää majakkaa ja linnoituksen muureja lukuun ottamatta, mutta siellä oli mukava tallustella ja ihailla ympäröiviä maisemia.
Ja toden totta, niemen kärjessä horisonttia katsellessa tuntui siltä kuin seisoisi itse maailman laidalla. Lapsia ihmetytti myös menneiden aikojen löytöretkeilijoiden rohkeus: miten he uskalsivatkaan lähteä purjehtimaan täältä suoraan ulapalle kohti tuntematonta.
Sagresin karu luonto oli uskomattoman hienoa – vuorenjyrkänteet ja turkoosina kimalteleva meri houkuttelivat selfieiden ottajia ja maisemien ihailijoita, muttei kuitenkaan liiaksi, koska tungosta ei ollut havaittavissa. Alue on sen tuulisuuden ja aaltojen vuoksi myös erityisesti surffareiden ykköskohde.
Yksi ehdottomista nähtävyyskohteista reissullamme oli Sagres. Se tunnetaan paikkana, jonne Euroopan manner päättyy. Euroopan lounaiskärjessä sijaitsevaa Sagresia kutsutaankin leikkisästi maailmanlopun paikaksi, englanniksi ”End of the world”. Euroopan kaikkein lounaisin kärki on siellä sijaitseva Cabo se São Vicente, jonne on Sagresin niemeltä ja kylästä noin kuuden kilometrin ajomatka.
Sagresin niemen kärki on historiallinen, sillä Henrik Purjehtija lähetti sieltä tutkimusmatkailijoita löytöretkille 1400-luvulla. Niemellä sijaitsee linnoitus, Fortaleza de Sagres, jonka sisäpuolelle päästäkseen pitää maksaa muutaman euron sisäänpääsy. Pulitimme sen mieluusti, olimmehan sinne asti vaivautuneet.
Porttien ja muurien sisäpuolelta emme löytäneet kovin kummoista nähtävää majakkaa ja linnoituksen muureja lukuun ottamatta, mutta siellä oli mukava tallustella ja ihailla ympäröiviä maisemia.
Ja toden totta, niemen kärjessä horisonttia katsellessa tuntui siltä kuin seisoisi itse maailman laidalla. Lapsia ihmetytti myös menneiden aikojen löytöretkeilijoiden rohkeus: miten he uskalsivatkaan lähteä purjehtimaan täältä suoraan ulapalle kohti tuntematonta.
Sagresin karu luonto oli uskomattoman hienoa – vuorenjyrkänteet ja turkoosina kimalteleva meri houkuttelivat selfieiden ottajia ja maisemien ihailijoita, muttei kuitenkaan liiaksi, koska tungosta ei ollut havaittavissa. Alue on sen tuulisuuden ja aaltojen vuoksi myös erityisesti surffareiden ykköskohde.
Slide & Splash ja Zoomarine Algarve
Hulvattomia päiviä upeissa vesipuistoissa
Jo ajomatkalla Lissabonista Praia da Luziin lapset kiinnittivät huomion isoihin tienvarsikyltteihin, joissa mainostettiin Algarven alueen hulppeita vesipuistoja. Nopean googlettelun ja ylistävien arvioiden seurauksena päätimme vierailla kahdessa niistä.
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Slide & Splash -vesipuisto, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ajelimme paikalle heti aamusta juuri avautumisen jälkeen ja parkkipaikalta löytyi vielä hyvin tilaa. Lapset saivat ylleen uv-uimapaidat, jotka suojasivat ihoa polttavalta auringolta ja palamiselta ja pian he ryntäsivät ensimmäisiin vesiliukumäkiin. Niitä todella piisasi tällä kymmenen hehtaarin kokoisella alueella.
Puiston visuaalinen ilme oli vallan hauska, sillä suurin osa liukumäistä oli rakennettu laskemaan tekovuorelta alas. Erityiskiitosta muksuilta tuli siitä, että liukumäet olivat hurjempia kuin suomalaisissa vesipuistoissa. Lasten suosikeiksi valikoituivat sysipimeä putkiliukumäki nimeltä ”black hole” eli musta aukko, jonne arkajalkana en itse uskaltanut heittäytyä. Myös vilkkuva disko- ja kaikkein hurjin tornado-liukumäki olivat lastemme ahkerassa käytössä.
Auringonpalvojatkin oli huomioitu, sillä aluetta ympäröivät suuret nurmikentät, jonne saattoi rauhassa mennä pötköttelemään. Ilokseni sain myös huomata, että koko alueen siisteystaso oli kiitettävä. Alueen ruokatarjonta painottui pizzaan, hampurilaisiin, ranskalaisin ja jäätelöön, mutta helteisenä päivänä roskaruoka maistui mainiosti touhun tiimellyksessä.
Vaikka vesipuisto täyttyi päivän mittaan ja lähtiessämme parkkipaikka tursusi autoja, ei ihmismäärä päivän aikana tuntunut lainkaan liian suurelta. Suosituimpiin liukumäkiin sai toki tovin jonotella, mutta pääasiassa siirtymät sujuivat sulavasti.
Toinen vesipuistokohteemme oli Zoomarine Algarve, joka oli ehkä enemmänkin vesipuiston ja huvipuiston yhdistelmä. Erilaiset härvelit ja taidokas delfiiniesitys olivat hauskoja kokemuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Onneksi olimme ymmärtäneet pukeutua uimapukuihin, sillä lähes kaikissa laitteissa kastuminen oli varmaa.
Myös tämän vesipuiston siisteystaso oli ensiluokkainen. Ravintoloiden tarjonta oli täälläkin pikaruokaa, mutta jäätelö- ja juomakioskeja oli runsaammin tarjolla.
Jo ajomatkalla Lissabonista Praia da Luziin lapset kiinnittivät huomion isoihin tienvarsikyltteihin, joissa mainostettiin Algarven alueen hulppeita vesipuistoja. Nopean googlettelun ja ylistävien arvioiden seurauksena päätimme vierailla kahdessa niistä.
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Slide & Splash -vesipuisto, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ajelimme paikalle heti aamusta juuri avautumisen jälkeen ja parkkipaikalta löytyi vielä hyvin tilaa. Lapset saivat ylleen uv-uimapaidat, jotka suojasivat ihoa polttavalta auringolta ja palamiselta ja pian he ryntäsivät ensimmäisiin vesiliukumäkiin. Niitä todella piisasi tällä kymmenen hehtaarin kokoisella alueella.
Puiston visuaalinen ilme oli vallan hauska, sillä suurin osa liukumäistä oli rakennettu laskemaan tekovuorelta alas. Erityiskiitosta muksuilta tuli siitä, että liukumäet olivat hurjempia kuin suomalaisissa vesipuistoissa. Lasten suosikeiksi valikoituivat sysipimeä putkiliukumäki nimeltä ”black hole” eli musta aukko, jonne arkajalkana en itse uskaltanut heittäytyä. Myös vilkkuva disko- ja kaikkein hurjin tornado-liukumäki olivat lastemme ahkerassa käytössä.
Auringonpalvojatkin oli huomioitu, sillä aluetta ympäröivät suuret nurmikentät, jonne saattoi rauhassa mennä pötköttelemään. Ilokseni sain myös huomata, että koko alueen siisteystaso oli kiitettävä. Alueen ruokatarjonta painottui pizzaan, hampurilaisiin, ranskalaisin ja jäätelöön, mutta helteisenä päivänä roskaruoka maistui mainiosti touhun tiimellyksessä.
Vaikka vesipuisto täyttyi päivän mittaan ja lähtiessämme parkkipaikka tursusi autoja, ei ihmismäärä päivän aikana tuntunut lainkaan liian suurelta. Suosituimpiin liukumäkiin sai toki tovin jonotella, mutta pääasiassa siirtymät sujuivat sulavasti.
Toinen vesipuistokohteemme oli Zoomarine Algarve, joka oli ehkä enemmänkin vesipuiston ja huvipuiston yhdistelmä. Erilaiset härvelit ja taidokas delfiiniesitys olivat hauskoja kokemuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Onneksi olimme ymmärtäneet pukeutua uimapukuihin, sillä lähes kaikissa laitteissa kastuminen oli varmaa.
Myös tämän vesipuiston siisteystaso oli ensiluokkainen. Ravintoloiden tarjonta oli täälläkin pikaruokaa, mutta jäätelö- ja juomakioskeja oli runsaammin tarjolla.
Sintra
Satumainen Palacio Nacional da Penan palatsi
Kaksi viikkoa Algarvessa kului nopeasti, ja oli aika jatkaa matkaa takaisin Lissaboniin. Koska meillä oli vain vajaa päivä aikaa ajaa etelästä takaisin ja vierailla Sintran kaupungissa ennen vuokra-auton palauttamista, piti nähtävyyskohde valita alueelta tarkoin.
Päätimme lähteä tutustumaan keskiaikaiseen Palacio Nacional da Penan linnaan eli Penan palatsiin, joka sijaitsee Sintran vuoriston yläosassa. Palatsi on Sintran tavoin Unescon maailmanperintökohde ja kansallinen muistomerkki. Valitettavasti se näkyi hurjassa ruuhkassa. Autoletka alueelle kiemurteli kapeita tietä pitkin ja sisäänkäynnillä ihmismassa oli valtava.
Jonotettuani tovin sisäänpääsylippuja huomasin viereen kiinnitetyt kyltit, joissa ohjeistettiin ostamaan liput netistä. Noudatin ohjeita ja hetkessä minulla oli liput puhelimessani ja pääsimme nopeammin aitojen sisäpuolelle tutustumaan palatsiin ja sitä ympäröivään puistoalueeseen.
Pilvettömänä päivänä Penan palatsilta näkyy Lissabon kirkkaasti, mutta meidän visiittimme aikaan sää oli sumuinen. Näkymien uupuminen ei silti jäänyt kismittämään, sillä usva loi palatsiin ja sen ympäristöön sadunhohtoisen ja maagisen tunnelman.
Vaikka ruuhkat olivat poskettomat, nähtävyys oli jokaisen odotetun minuutin väärti. Penan palatsi oli ehdottomasti yksi upeimmista turistikohteista, missä olemme ikinä käyneet.
Kaksi viikkoa Algarvessa kului nopeasti, ja oli aika jatkaa matkaa takaisin Lissaboniin. Koska meillä oli vain vajaa päivä aikaa ajaa etelästä takaisin ja vierailla Sintran kaupungissa ennen vuokra-auton palauttamista, piti nähtävyyskohde valita alueelta tarkoin.
Päätimme lähteä tutustumaan keskiaikaiseen Palacio Nacional da Penan linnaan eli Penan palatsiin, joka sijaitsee Sintran vuoriston yläosassa. Palatsi on Sintran tavoin Unescon maailmanperintökohde ja kansallinen muistomerkki. Valitettavasti se näkyi hurjassa ruuhkassa. Autoletka alueelle kiemurteli kapeita tietä pitkin ja sisäänkäynnillä ihmismassa oli valtava.
Jonotettuani tovin sisäänpääsylippuja huomasin viereen kiinnitetyt kyltit, joissa ohjeistettiin ostamaan liput netistä. Noudatin ohjeita ja hetkessä minulla oli liput puhelimessani ja pääsimme nopeammin aitojen sisäpuolelle tutustumaan palatsiin ja sitä ympäröivään puistoalueeseen.
Pilvettömänä päivänä Penan palatsilta näkyy Lissabon kirkkaasti, mutta meidän visiittimme aikaan sää oli sumuinen. Näkymien uupuminen ei silti jäänyt kismittämään, sillä usva loi palatsiin ja sen ympäristöön sadunhohtoisen ja maagisen tunnelman.
Vaikka ruuhkat olivat poskettomat, nähtävyys oli jokaisen odotetun minuutin väärti. Penan palatsi oli ehdottomasti yksi upeimmista turistikohteista, missä olemme ikinä käyneet.
Lissabon–Helsinki
Lissabonin kautta kotia kohti
Loman kaksi viimeistä päivää vietimme Lissabonissa katsellen nähtävyyksiä, ihastellen kaupungin upeaa arkkitehtuuria sekä kaupungin mäkisiä katuja ja niillä kulkevia raitiovaunuja. Erityisesti vaikutuksen tekivät vanhan kaupungin kapeat kujat ja värikkäät talot. Kahden viikon rantamöllöttelyn jälkeen kaupunkiloma tuntui mukavalta. Vaikka Portugalin hotellillamme oli uima-allas, ei sille enää tässä vaiheessa ollut innokkaita uimareita.
Paluulento Lissabonista Helsinkiin lähti taas valtavan aikaisin, ja aamuyön tunteina kömmimme tilataksin kyytiin silmät ristissä. Kahden ja puolen viikon Portugalin matkan jälkeen oli kiva palata kotiin, mutta maa jätti pysyvän jäljen sydämiimme.
Portugali oli ihanan rento, lapsiystävällinen ja turvallinen matkakohde – aivan omanlaisensa verrattuna naapurimaa Espanjaan niin ruoan, musiikin kuin tunnelmankin suhteen!
Eteläeurooppalaiset aikataulut myöhäisine illallisineen sopivat seurueellemme erinomaisesti, koska kaikki muksumme ovat jo kouluikäisiä. Tosin uskaltaisin lähteä tänne myös nuoremman väen kanssa, koska monet ravintolat olivat auki koko päivän. Lapsiperheen äitinä iloitsin myös matkakohteemme siisteydestä ja puhtaudesta.
Vaikka heinäkuu oli hillittömän kuuma, lähtisin tänne mieluusti samana ajankohtana uudelleen. Alkukesällä merivesi olisi nimittäin arvatenkin vieläkin kylmempää. Kuumat lämpötilat eivät sitä paitsi useimmiten tuntuneet liian tuskaisilta Atlantilta puhaltavien vilvoittavien tuulien ansiosta.
Seuraavalla Portugalin-matkallamme aiomme ajella länsirannikon pieniin kyliin ja viettää enemmän aikaa Sintran kaupungissa ihastelemassa sen muita upeita rakennuksia ja palatseja. Haaveissani siintää myös lomailu Portugalin pohjoisosassa sijaitsevassa Porton idyllisessä kaupungissa, joka on viime vuosina kasvattanut suosiotaan lomailijoiden keskuudessa.
Yksi on varmaa: tänne palaamme vielä!
Loman kaksi viimeistä päivää vietimme Lissabonissa katsellen nähtävyyksiä, ihastellen kaupungin upeaa arkkitehtuuria sekä kaupungin mäkisiä katuja ja niillä kulkevia raitiovaunuja. Erityisesti vaikutuksen tekivät vanhan kaupungin kapeat kujat ja värikkäät talot. Kahden viikon rantamöllöttelyn jälkeen kaupunkiloma tuntui mukavalta. Vaikka Portugalin hotellillamme oli uima-allas, ei sille enää tässä vaiheessa ollut innokkaita uimareita.
Paluulento Lissabonista Helsinkiin lähti taas valtavan aikaisin, ja aamuyön tunteina kömmimme tilataksin kyytiin silmät ristissä. Kahden ja puolen viikon Portugalin matkan jälkeen oli kiva palata kotiin, mutta maa jätti pysyvän jäljen sydämiimme.
Portugali oli ihanan rento, lapsiystävällinen ja turvallinen matkakohde – aivan omanlaisensa verrattuna naapurimaa Espanjaan niin ruoan, musiikin kuin tunnelmankin suhteen!
Eteläeurooppalaiset aikataulut myöhäisine illallisineen sopivat seurueellemme erinomaisesti, koska kaikki muksumme ovat jo kouluikäisiä. Tosin uskaltaisin lähteä tänne myös nuoremman väen kanssa, koska monet ravintolat olivat auki koko päivän. Lapsiperheen äitinä iloitsin myös matkakohteemme siisteydestä ja puhtaudesta.
Vaikka heinäkuu oli hillittömän kuuma, lähtisin tänne mieluusti samana ajankohtana uudelleen. Alkukesällä merivesi olisi nimittäin arvatenkin vieläkin kylmempää. Kuumat lämpötilat eivät sitä paitsi useimmiten tuntuneet liian tuskaisilta Atlantilta puhaltavien vilvoittavien tuulien ansiosta.
Seuraavalla Portugalin-matkallamme aiomme ajella länsirannikon pieniin kyliin ja viettää enemmän aikaa Sintran kaupungissa ihastelemassa sen muita upeita rakennuksia ja palatseja. Haaveissani siintää myös lomailu Portugalin pohjoisosassa sijaitsevassa Porton idyllisessä kaupungissa, joka on viime vuosina kasvattanut suosiotaan lomailijoiden keskuudessa.
Yksi on varmaa: tänne palaamme vielä!
