Tim
Lomamuisto
Kööpenhaminan upeilla joulutoreilla oli helppo virittäytyä joulutunnelmaan
26.–29.11.2019
Designistaan kuulu Kööpenhamina on ollut matkatoivelistallani jo pitkään. Marraskuun lopulla halusimme kuitenkin lähteä äitini kanssa kokemaan nimenomaan Kööpenhaminan joulutunnelmaa ja toreja. Matkaan mukaan lähti myös 11 kuukauden ikäinen lapseni Roope. Äiti on aiemmin käynyt kaupungissa juuri joulun alla, ja lähti mielellään uudestaan toreille tunnelmoimaan. Roope-vauvalle kyseessä oli ensimmäinen kerta lentokoneessa.
Ennen matkaa emme tehneet suuria suunnitelmia. Tarkoitus oli myös enemmänkin kiireettömästi fiilistellä kaupungin iloista ja koristeellista kuhinaa. Muotoilun ystävänä minua kiinnosti myös tanskalainen design ja sisustuskaupat.
Tivoli oli ehdottomasti vierailulistallamme, samoin kuin neljä muutakin joulutoria. Nähtävyydet tai museot jäivät tällä reissulla toissijaiseksi, sillä tiesimme ettemme ehtisi kaikkea neljässä päivässä, vaan halusimme keskittyä nimenomaan joulutoreihin.
Helsinki–Kööpenhamina
Lentäen Kööpenhaminaan, junalla keskustaan
Ensimmäinen lentomatka vauvan kanssa jännitti. Kauhukuvissani vauva rääkyisi pää punaisena koko matkan kanssamatkustajien “iloksi”. Vielä enemmän jännitystä toi se, että lentoaika sattui ajoittumaan juuri vauvan päiväuniaikaan. Suostuisiko vauva nukahtamaan syliini (mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan)? Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Kun lentokone oli noussut pilvien yläpuolelle, Roopen silmät painuivat kiinni. Lentomatka oli onneksi lyhyt, vain puolitoista tuntia, ja Roope nukkui lähes koko matkan sylissäni.
Saavuttuamme perille, otimme lentokentältä junan Kööpenhaminan päärautatieasemalle, joka sijaitsee aivan huvipuisto Tivolin vieressä. Myös majapaikkamme sijaitsi vain viiden minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemasta, joten juna oli ehdottomasti kätevin vaihtoehto. Lentokentällä oli selkeät opasteet junalle, ja lipun ostokin onnistui automaatista luottokortilla hetken ihmettelyn jälkeen.
Junamatka lentokentältä kaupungin ydinkeskustaan kesti vain 15 minuuttia. Matkalippu maksoi 36 kruunua eli noin 5 euroa. Vauvasta tai rattaista ei tarvinnut maksaa, mutta ymmärtääksemme rattaiden kanssa ei aikuinen saanut matkustaa ilmaiseksi kuten Helsingin kulkuvälineissä.
Yksi ensimmäisistä havainnoista Kööpenhaminassa oli se, että kaikilla tuntui olevan pyörä. Jopa marraskuisessa tihkusateessa ja tuiskeessa ajaminen ei näyttänyt olevan paikallisille ongelma. Itse emme harkinneet pyörän vuokraamista, sillä kävellen pääsi kätevästi lähes joka paikkaan. Pyöräily näytti kuitenkin suht turvalliselta, joten yksin matkustaessa olisin pyöränvuokrausta hyvinkin voinut harkita.
Ensimmäinen lentomatka vauvan kanssa jännitti. Kauhukuvissani vauva rääkyisi pää punaisena koko matkan kanssamatkustajien “iloksi”. Vielä enemmän jännitystä toi se, että lentoaika sattui ajoittumaan juuri vauvan päiväuniaikaan. Suostuisiko vauva nukahtamaan syliini (mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan)? Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Kun lentokone oli noussut pilvien yläpuolelle, Roopen silmät painuivat kiinni. Lentomatka oli onneksi lyhyt, vain puolitoista tuntia, ja Roope nukkui lähes koko matkan sylissäni.
Saavuttuamme perille, otimme lentokentältä junan Kööpenhaminan päärautatieasemalle, joka sijaitsee aivan huvipuisto Tivolin vieressä. Myös majapaikkamme sijaitsi vain viiden minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemasta, joten juna oli ehdottomasti kätevin vaihtoehto. Lentokentällä oli selkeät opasteet junalle, ja lipun ostokin onnistui automaatista luottokortilla hetken ihmettelyn jälkeen.
Junamatka lentokentältä kaupungin ydinkeskustaan kesti vain 15 minuuttia. Matkalippu maksoi 36 kruunua eli noin 5 euroa. Vauvasta tai rattaista ei tarvinnut maksaa, mutta ymmärtääksemme rattaiden kanssa ei aikuinen saanut matkustaa ilmaiseksi kuten Helsingin kulkuvälineissä.
Yksi ensimmäisistä havainnoista Kööpenhaminassa oli se, että kaikilla tuntui olevan pyörä. Jopa marraskuisessa tihkusateessa ja tuiskeessa ajaminen ei näyttänyt olevan paikallisille ongelma. Itse emme harkinneet pyörän vuokraamista, sillä kävellen pääsi kätevästi lähes joka paikkaan. Pyöräily näytti kuitenkin suht turvalliselta, joten yksin matkustaessa olisin pyöränvuokrausta hyvinkin voinut harkita.
Vesterbron kaupunginosa
Erinomainen majoittumispaikka!
Majoituksemme sijainti Vesterbron kaupunginosassa oli mitä mainioin: päärautatieasemalle oli vain muutaman minuutin kävelymatka, samoin kuin Tivoliin ja Strøget-ostoskadulle. Viihtyisällä ja eläväisellä alueella oli myös paljon ravintolatarjontaa.
Äitini on käynyt Kööpenhaminassa aiemmin kaksi kertaa ja yöpynyt myös silloin Vesterbron alueella. Molempien reissujen hotellit, Axel Hotel Guldsmeden ja Comfort Hotel Vesterbro, olivat äitini mielestä erinomaisia. Axel Hotel Guldsmeden huoneet olivat yksilöllisesti balilaistyyliin sisustettu ja ympäristöystävällinen boutique-hotelli oli keskittynyt luomutuotteisiin niin kylpyhuonetuotteissa kuin aamiaistarjoilussa. Comfort Hotel Vesterbro puolestaan on perussiisti ja moderni hotelli. Molemmat sopivat varmasti myös lapsiperheille, vaikka Axel Hotel Guldsmedenin voisi kuvitella miellyttävän etenkin nuoria pariskuntia.
Ensimmäisenä iltana söimme lähellä majapaikkaamme vietnamilaisessa Lele Street Kitchen -ravintolassa. Ravintolaan mahtui helposti sisälle rattailla. Tilaus tehtiin kassalta ja ruoka-annokset haettiin avoimesta keittiöstä. Äiti tilasi nuudelia ja kanaa ja minä riisiä ja uppopaistettua kanaa, mutta sainkin naudanlihaa. Väsyneenä tajusin vasta syödessä, että olin tilannut jotakin ihan muuta, enkä jaksanut mennä valittamaan. Jaettavaksi tilasimme kevätrullia. Molempien annokset olivat hyviä, mutta omani oli hieman liiankin tulinen. Roope viihtyi maissinaksuilla ja purulelulla, joka lensi lattialle moneen otteeseen. Naapuripöydän seuruetta se onneksi hymyilytti.
Majoituksemme sijainti Vesterbron kaupunginosassa oli mitä mainioin: päärautatieasemalle oli vain muutaman minuutin kävelymatka, samoin kuin Tivoliin ja Strøget-ostoskadulle. Viihtyisällä ja eläväisellä alueella oli myös paljon ravintolatarjontaa.
Äitini on käynyt Kööpenhaminassa aiemmin kaksi kertaa ja yöpynyt myös silloin Vesterbron alueella. Molempien reissujen hotellit, Axel Hotel Guldsmeden ja Comfort Hotel Vesterbro, olivat äitini mielestä erinomaisia. Axel Hotel Guldsmeden huoneet olivat yksilöllisesti balilaistyyliin sisustettu ja ympäristöystävällinen boutique-hotelli oli keskittynyt luomutuotteisiin niin kylpyhuonetuotteissa kuin aamiaistarjoilussa. Comfort Hotel Vesterbro puolestaan on perussiisti ja moderni hotelli. Molemmat sopivat varmasti myös lapsiperheille, vaikka Axel Hotel Guldsmedenin voisi kuvitella miellyttävän etenkin nuoria pariskuntia.
Ensimmäisenä iltana söimme lähellä majapaikkaamme vietnamilaisessa Lele Street Kitchen -ravintolassa. Ravintolaan mahtui helposti sisälle rattailla. Tilaus tehtiin kassalta ja ruoka-annokset haettiin avoimesta keittiöstä. Äiti tilasi nuudelia ja kanaa ja minä riisiä ja uppopaistettua kanaa, mutta sainkin naudanlihaa. Väsyneenä tajusin vasta syödessä, että olin tilannut jotakin ihan muuta, enkä jaksanut mennä valittamaan. Jaettavaksi tilasimme kevätrullia. Molempien annokset olivat hyviä, mutta omani oli hieman liiankin tulinen. Roope viihtyi maissinaksuilla ja purulelulla, joka lensi lattialle moneen otteeseen. Naapuripöydän seuruetta se onneksi hymyilytti.
H.C. Andersen Julemarked & Christmas market & Tivolin huvipuistoalue
Kööpenhaminan tunnelmalliset joulutorit
Kööpenhaminaan todellakin kannattaa matkustaa joulun alla, sillä lukuisilla joulutoreilla pääsee virittäytymään ihanaan juhlatunnelmaan. Koristeluun, valaistukseen ja yleiseen tunnelmaan on panostettu enemmän kuin Suomessa. Tanskalaiset aivan selvästi rakastavat joulua!
Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme kävelemään Strøget-kävelykadulle, jonka varrella tuli vastaan ensimmäinen tori: H.C. Andersen Julemarked. Torilla paikallinen joulupukki tuli saman tien tervehtimään, sopivasti juuri ennen kuin Roope oli käymässä päiväunille. Pukki innostui kuultuaan meidän olevan Suomesta ja kertoi olevansa suomalaisen joulupukin serkku. Roopehan ei vielä osannut kuin ihmetellä (ja odotti lähinnä että pääsisi jo unten maille), mutta meitä joulupukin jutustelu huvitti.
Kun Roope nukahti, suuntasimme reissumme ensimmäisille glögeille. Niitä oli odotettu! Glögikojua ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä niitä oli lukuisia. Menimme heti ensimmäiseen, joka tuli vastaan. Kuuma juoma maistui marraskuun kirpeässä ilmassa erityisen hyvältä. Maussa ei juuri huomannut eroa suomalaiseen glögiin. Joissakin kojuissa glögiä tai muuta kuumaa juomaa ostaessa piti olla tarkkana, sillä hieman kalliimpaan hintaan kuului muki mukaan. Ensimmäisellä kerralla otimme mukit tarkoituksella muistoksi. Toisella kertaa tilasin juomat mukeineen vahingossa, ja mukit olivat vieläpä täysin samanlaiset, vaikkakin eri joulutorilta. Lopulta meillä oli siis muistona neljät identtiset mukit.
Juomien jälkeen kiertelimme kojuilla ja tein joululahjalöydön kummipojalleni: H.C. Andersenin satuja englanniksi sarjakuvakirjan muodossa. Kaikissa kojuissa myytiin aikalailla samanlaista tai samantyyppistä tavaraa: joulukoristeita, herkkuja, kirjoja, leluja ja muita joululahjaksi sopivaa.
Jatkoimme matkaa ja seuraava, “Christmas marketiksi” nimetty joulutori tuli vastaan hetken käveltyämme. Myös tämä tori oli tunnelmallinen ja täynnä erilaisia jouluisia kojuja. Pysähdyimme katselemaan puisia lastenleluja ja äiti osti Roopelle koottavan puulelun, joka pääsikin heti majapaikassamme käyttöön.
Illalla suuntasimme vielä Tivolin huvipuistoaluelle, jossa sijaitsee myös Kööpenhaminan upein joulutori. Huvipuiston laitteet välkehtivät valoa pimeää taivasta vasten, katujen vierustoilla oli tekolunta ja upeaa pienoisjunarataa oli pakko pysähtyä katsomaan. Koristeluun oli Tivolissa panostettu aivan eri tavalla kuin muilla joulutoreilla.
Seuraavana päivänä menimme metrolla Nyhavnin satama-alueelle, jossa on kaksikin joulutoria vieretysten. Ensimmäinen tuli vastaan aukiolla. Nyhavnin idyllisellä kadulla taas värikkäät vanhat talot reunustivat toista sivua, ja toista puolta täyttivät joulukojut. Täältäkin löytyi joululahjoja. Kojuja kierrellessä menikin koko aamupäivä ,ja Roope nukkui rattaissa lähes koko sen ajan kun kävelimme kojut läpi.
Yleisimmin joulutorit aukesivat aamupäivästä noin klo 10–11 aikaan ja olivat avoinna illansuuhun, noin klo 19–20 saakka. Tivoli oli tosin auki pidempään, noin klo 22–23 asti. Tivolissa kannattikin vieraille eri toten ilta-aikaan, jolloin satumaisen vaikuttavat valokoristelut pääsivät parhaiten oikeuksiinsa. Tunnelman vuoksi Tivoli oli ehdottomasti toreista paras. Nyhavnin toreilla puolestaan oli mukava käydä sen vuoksi, että samalla näki Nyhavnin satama-alueen. Strøget-ostoskadun varrella olevat torit olivat lähes identtiset, mutta niissä oli kätevintä piipahtaa shoppailun lomassa.
Kööpenhaminaan todellakin kannattaa matkustaa joulun alla, sillä lukuisilla joulutoreilla pääsee virittäytymään ihanaan juhlatunnelmaan. Koristeluun, valaistukseen ja yleiseen tunnelmaan on panostettu enemmän kuin Suomessa. Tanskalaiset aivan selvästi rakastavat joulua!
Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme kävelemään Strøget-kävelykadulle, jonka varrella tuli vastaan ensimmäinen tori: H.C. Andersen Julemarked. Torilla paikallinen joulupukki tuli saman tien tervehtimään, sopivasti juuri ennen kuin Roope oli käymässä päiväunille. Pukki innostui kuultuaan meidän olevan Suomesta ja kertoi olevansa suomalaisen joulupukin serkku. Roopehan ei vielä osannut kuin ihmetellä (ja odotti lähinnä että pääsisi jo unten maille), mutta meitä joulupukin jutustelu huvitti.
Kun Roope nukahti, suuntasimme reissumme ensimmäisille glögeille. Niitä oli odotettu! Glögikojua ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä niitä oli lukuisia. Menimme heti ensimmäiseen, joka tuli vastaan. Kuuma juoma maistui marraskuun kirpeässä ilmassa erityisen hyvältä. Maussa ei juuri huomannut eroa suomalaiseen glögiin. Joissakin kojuissa glögiä tai muuta kuumaa juomaa ostaessa piti olla tarkkana, sillä hieman kalliimpaan hintaan kuului muki mukaan. Ensimmäisellä kerralla otimme mukit tarkoituksella muistoksi. Toisella kertaa tilasin juomat mukeineen vahingossa, ja mukit olivat vieläpä täysin samanlaiset, vaikkakin eri joulutorilta. Lopulta meillä oli siis muistona neljät identtiset mukit.
Juomien jälkeen kiertelimme kojuilla ja tein joululahjalöydön kummipojalleni: H.C. Andersenin satuja englanniksi sarjakuvakirjan muodossa. Kaikissa kojuissa myytiin aikalailla samanlaista tai samantyyppistä tavaraa: joulukoristeita, herkkuja, kirjoja, leluja ja muita joululahjaksi sopivaa.
Jatkoimme matkaa ja seuraava, “Christmas marketiksi” nimetty joulutori tuli vastaan hetken käveltyämme. Myös tämä tori oli tunnelmallinen ja täynnä erilaisia jouluisia kojuja. Pysähdyimme katselemaan puisia lastenleluja ja äiti osti Roopelle koottavan puulelun, joka pääsikin heti majapaikassamme käyttöön.
Illalla suuntasimme vielä Tivolin huvipuistoaluelle, jossa sijaitsee myös Kööpenhaminan upein joulutori. Huvipuiston laitteet välkehtivät valoa pimeää taivasta vasten, katujen vierustoilla oli tekolunta ja upeaa pienoisjunarataa oli pakko pysähtyä katsomaan. Koristeluun oli Tivolissa panostettu aivan eri tavalla kuin muilla joulutoreilla.
Seuraavana päivänä menimme metrolla Nyhavnin satama-alueelle, jossa on kaksikin joulutoria vieretysten. Ensimmäinen tuli vastaan aukiolla. Nyhavnin idyllisellä kadulla taas värikkäät vanhat talot reunustivat toista sivua, ja toista puolta täyttivät joulukojut. Täältäkin löytyi joululahjoja. Kojuja kierrellessä menikin koko aamupäivä ,ja Roope nukkui rattaissa lähes koko sen ajan kun kävelimme kojut läpi.
Yleisimmin joulutorit aukesivat aamupäivästä noin klo 10–11 aikaan ja olivat avoinna illansuuhun, noin klo 19–20 saakka. Tivoli oli tosin auki pidempään, noin klo 22–23 asti. Tivolissa kannattikin vieraille eri toten ilta-aikaan, jolloin satumaisen vaikuttavat valokoristelut pääsivät parhaiten oikeuksiinsa. Tunnelman vuoksi Tivoli oli ehdottomasti toreista paras. Nyhavnin toreilla puolestaan oli mukava käydä sen vuoksi, että samalla näki Nyhavnin satama-alueen. Strøget-ostoskadun varrella olevat torit olivat lähes identtiset, mutta niissä oli kätevintä piipahtaa shoppailun lomassa.
Tivoli
Huvipuisto on upea kohde myös joulun aikaan
Maailman toiseksi vanhin huvipuisto Tivoli sijaitsi aivan majapaikkamme lähettyvillä, päärautatieaseman vieressä. Jos Tivolissa ei pääse joulutunnelmaan, niin ei sitten missään!
Saavuimme paikalle ilta-aikaan, jolloin huvipuisto oli upeasti valaistu, kuin talven satumaa. Paikka on lapsiperheiden suosikki, koska erilaisia vempaimia on kuin Linnanmäellä. Matkailijoita kuhisi kaikkialla ja ympäriltä kuului eri kielistä puheensorinaa, lasten innostunutta kiljuntaa, huvipuistolaitteiden ääniä ja joulumusiikkia. Tekolunta oli pirskoteltu maahan, puiden runkoihin, kuusiin ja joulukojujen katolle. Sadat ja varmaan tuhannet joulupallot koristivat joulukuusia ja kojuja.
Tivolissa oli myös omat joulumarkkinat. Tunnelmalliset ja koristeelliset joulukojut houkuttelivat peremmälle. Hypistelin erilaisia toinen toistaan upeampia joulukoristeita, mutta mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Äiti sen sijaan onnistui salaa ostamaan minulle Hygge-kirjan, jonka avasin yllättyneenä jouluaattona paketista.
Itse huvipuiston laitteisiin emme menneet, vaan tyydyimme vain katselemaan niitä. Ajattelin, että jo vuoden päästä Roope voisi mennä pienimpien laitteisiin. Nyt hän kuitenkin viihtyi mainioisti vain erilaisia vempaimia rattaista käsin ihmetellen. Pelkkä sisäänpääsy ilman huvipuistolaitteisiin nousua maksoi 18 euroa. Hinta tuntui korkealta, mutta alue oli valtava ja Tivolin joulutunnelma kokemisen arvoinen.
Tivolin alueella oli lukuisia ravintoloita ja joulukojukierroksen jälkeen lähdimmekin metsästämään illallispaikkaa. Aluksi kävimme katsastamassa Tivoli Food Hallin ruokatarjonnan. Lukuisia eri ruokakojuja sisältävä halli oli tupaten täynnä emmekä rattaiden kanssa löytäneet sopivaa paikkaa. Päädyimme lopulta syömään pizzat Mazzolis-nimisessä ravintolassa, joka osoittautui kuitenkin oikein viihtyisäksi ja lapsiystävälliseksi paikaksi.
Visiittimme Tivolissa jäi lyhyehköksi, sillä Roopen nukkumaanmenoajan takia oli palattava takaisin majoituspaikkaamme. Lisäksi oli alkanut sataa! Ajatuksissa oli palata seuraavana päivänä uudestaan, muuta päädyimmekin muihin suunnitelmiin.
Maailman toiseksi vanhin huvipuisto Tivoli sijaitsi aivan majapaikkamme lähettyvillä, päärautatieaseman vieressä. Jos Tivolissa ei pääse joulutunnelmaan, niin ei sitten missään!
Saavuimme paikalle ilta-aikaan, jolloin huvipuisto oli upeasti valaistu, kuin talven satumaa. Paikka on lapsiperheiden suosikki, koska erilaisia vempaimia on kuin Linnanmäellä. Matkailijoita kuhisi kaikkialla ja ympäriltä kuului eri kielistä puheensorinaa, lasten innostunutta kiljuntaa, huvipuistolaitteiden ääniä ja joulumusiikkia. Tekolunta oli pirskoteltu maahan, puiden runkoihin, kuusiin ja joulukojujen katolle. Sadat ja varmaan tuhannet joulupallot koristivat joulukuusia ja kojuja.
Tivolissa oli myös omat joulumarkkinat. Tunnelmalliset ja koristeelliset joulukojut houkuttelivat peremmälle. Hypistelin erilaisia toinen toistaan upeampia joulukoristeita, mutta mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Äiti sen sijaan onnistui salaa ostamaan minulle Hygge-kirjan, jonka avasin yllättyneenä jouluaattona paketista.
Itse huvipuiston laitteisiin emme menneet, vaan tyydyimme vain katselemaan niitä. Ajattelin, että jo vuoden päästä Roope voisi mennä pienimpien laitteisiin. Nyt hän kuitenkin viihtyi mainioisti vain erilaisia vempaimia rattaista käsin ihmetellen. Pelkkä sisäänpääsy ilman huvipuistolaitteisiin nousua maksoi 18 euroa. Hinta tuntui korkealta, mutta alue oli valtava ja Tivolin joulutunnelma kokemisen arvoinen.
Tivolin alueella oli lukuisia ravintoloita ja joulukojukierroksen jälkeen lähdimmekin metsästämään illallispaikkaa. Aluksi kävimme katsastamassa Tivoli Food Hallin ruokatarjonnan. Lukuisia eri ruokakojuja sisältävä halli oli tupaten täynnä emmekä rattaiden kanssa löytäneet sopivaa paikkaa. Päädyimme lopulta syömään pizzat Mazzolis-nimisessä ravintolassa, joka osoittautui kuitenkin oikein viihtyisäksi ja lapsiystävälliseksi paikaksi.
Visiittimme Tivolissa jäi lyhyehköksi, sillä Roopen nukkumaanmenoajan takia oli palattava takaisin majoituspaikkaamme. Lisäksi oli alkanut sataa! Ajatuksissa oli palata seuraavana päivänä uudestaan, muuta päädyimmekin muihin suunnitelmiin.
Strøget
Kävelyä ja shoppailua ostoskadulla
Noin kilometrin pituinen Strøget on Euroopan pisin jalankulkijoille tarkoitettu ostoskatu. Se on myös yksi Euroopan vanhimmista kävelykaduista. Katu sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme, joten kävelimme kadulla pariinkin otteeseen.
Ensimmäisenä päivänä pysähtelimme joulutoreilla ja söimme lounasta lämmitetyllä terassilla ravintolassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Myöskään ateria ei ollut mieleenpainuva. Muistoksi tästä paikasta jäi vain hassu tarjoilija, joka sekoitti tilaukseni, mutta yritti kompensoida sitä toistelemalla “Suomi vodka”, kenties ainoat sanat, mitä suomeksi osasi.
Strøgetilla yksi ”must” kohde on Lego-myymälä. Täältä löytyy legopaloja kaikissa väreissä. Löysin kummipojille lahjat ja napsimme kuvia valtavankokoisista legopalikoista kootuista luomuksista.
Seuraavana päivänä kävelimme kadun päästä päähän Nyhavnista. Satama-alueelta lähtiessä vastaan tuli välittömästi Design Letters -kauppa. Sain käydä rauhassa kaupassa samalla, kun äiti työnteli rattaita ulkona (Roope kun ei shoppailusta piitannut). Tanskalaista designia olisi ollut kiva katsastaa enemmänkin, mutta koska vauva ei viihtynyt kaupoissa, shoppailut jäivät lyhyeksi.
Iltapäivällä poikkesimme ostoskadulta sivukujalle lounaspaikkaa etsimään. Päädyimme haahuilemaan yliopistoa ympäröivään latinalaiskortteliin. Vaikka kaduilla oli kiva kävellä, vatsassa kurni jo kovasti. Lopulta löysimme kauniin aukion, Gråbrødretorvin, jolta löytyi ravintola nimeltä Huks Fluks.
Tunnelmallisessa ravintolassa paloi takkatuli ja oli ihana päästä koleasta ilmasta sisälle lämmittelemään. Valitsimme kummatkin risotot, jotka olivat erinomaiset. Vauvakin saatiin jälleen viihtymään maissinaksujen ja oman purkkiruuan avulla meidän aikuisten ruokailun ajaksi.
Noin kilometrin pituinen Strøget on Euroopan pisin jalankulkijoille tarkoitettu ostoskatu. Se on myös yksi Euroopan vanhimmista kävelykaduista. Katu sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme, joten kävelimme kadulla pariinkin otteeseen.
Ensimmäisenä päivänä pysähtelimme joulutoreilla ja söimme lounasta lämmitetyllä terassilla ravintolassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Myöskään ateria ei ollut mieleenpainuva. Muistoksi tästä paikasta jäi vain hassu tarjoilija, joka sekoitti tilaukseni, mutta yritti kompensoida sitä toistelemalla “Suomi vodka”, kenties ainoat sanat, mitä suomeksi osasi.
Strøgetilla yksi ”must” kohde on Lego-myymälä. Täältä löytyy legopaloja kaikissa väreissä. Löysin kummipojille lahjat ja napsimme kuvia valtavankokoisista legopalikoista kootuista luomuksista.
Seuraavana päivänä kävelimme kadun päästä päähän Nyhavnista. Satama-alueelta lähtiessä vastaan tuli välittömästi Design Letters -kauppa. Sain käydä rauhassa kaupassa samalla, kun äiti työnteli rattaita ulkona (Roope kun ei shoppailusta piitannut). Tanskalaista designia olisi ollut kiva katsastaa enemmänkin, mutta koska vauva ei viihtynyt kaupoissa, shoppailut jäivät lyhyeksi.
Iltapäivällä poikkesimme ostoskadulta sivukujalle lounaspaikkaa etsimään. Päädyimme haahuilemaan yliopistoa ympäröivään latinalaiskortteliin. Vaikka kaduilla oli kiva kävellä, vatsassa kurni jo kovasti. Lopulta löysimme kauniin aukion, Gråbrødretorvin, jolta löytyi ravintola nimeltä Huks Fluks.
Tunnelmallisessa ravintolassa paloi takkatuli ja oli ihana päästä koleasta ilmasta sisälle lämmittelemään. Valitsimme kummatkin risotot, jotka olivat erinomaiset. Vauvakin saatiin jälleen viihtymään maissinaksujen ja oman purkkiruuan avulla meidän aikuisten ruokailun ajaksi.
Nyhavn
Postikorteista tuttu satama-alue
Torstai-aamuna päätimme lähteä tutustumaan postikorttikuvista tuttuun Nyhavnin satama-alueeseen. Selvitimme, että kätevimmin sinne pääsi metrolla, joten lähdimme metsästämään päärautatieaseman metroasemaa, jota ei kuitenkaan meinannut löytyä millään.
Harhailimme rautatieaseman hississä varastokerrokseen asti, kunnes huvittunut, mutta ystävällinen mies opasti meidät oikeaan suuntaan. Metroasema olikin (meidän mielestämme) piilossa toisen rakennuksen takana. Alkusähläyksestä huolimatta loppu sujui sulavasti ja osasimme jäädä oikealla asemalla pois.
Nyhavnin satama-alueella oli kahdetkin joulumarkkinat. Metroaseman vieressä sijaitsevalla Kongens Nytorvin aukiolla pysähdyimme hypistelemään huiveja ja hanskoja. Jatkoimme sitten Roopen nukkuessa rattaissa Nyhavnin katua pitkin. Kadun toista laitaa reunustivat ravintolat lämmitettyine terasseineen ja sataman puolta joulukojut, joista mukaan tarttui söpöjä joululahjoja. Nautimme kävellessämme suklaalla kuorrutetut vohvelit, mikä osoittautui yllättävän sotkuiseksi puuhaksi!
Tunnelmallisen näköiset kellariravintolat näyttivät houkuttelevilta, mutta mahdottomalta yhtälöltä rattaiden kanssa. Terassillakin olisi voinut syödä, mutta lämmityksestä huolimatta ulkona syöminen ei juuri sinä koleana ja tuulisena päivänä houkuttanut. Toisaalta tuhdit vohvelit olivat vieneet pahimman nälän.
Päätimme siis lähteä kävelemään takaisin majapaikkaamme Strøget-ostoskatua pitkin ja pysähtyä matkalla syömään. Ensin kuitenkin nautimme vielä glögit yhdessä Nyhavnin joulukojuista.
Torstai-aamuna päätimme lähteä tutustumaan postikorttikuvista tuttuun Nyhavnin satama-alueeseen. Selvitimme, että kätevimmin sinne pääsi metrolla, joten lähdimme metsästämään päärautatieaseman metroasemaa, jota ei kuitenkaan meinannut löytyä millään.
Harhailimme rautatieaseman hississä varastokerrokseen asti, kunnes huvittunut, mutta ystävällinen mies opasti meidät oikeaan suuntaan. Metroasema olikin (meidän mielestämme) piilossa toisen rakennuksen takana. Alkusähläyksestä huolimatta loppu sujui sulavasti ja osasimme jäädä oikealla asemalla pois.
Nyhavnin satama-alueella oli kahdetkin joulumarkkinat. Metroaseman vieressä sijaitsevalla Kongens Nytorvin aukiolla pysähdyimme hypistelemään huiveja ja hanskoja. Jatkoimme sitten Roopen nukkuessa rattaissa Nyhavnin katua pitkin. Kadun toista laitaa reunustivat ravintolat lämmitettyine terasseineen ja sataman puolta joulukojut, joista mukaan tarttui söpöjä joululahjoja. Nautimme kävellessämme suklaalla kuorrutetut vohvelit, mikä osoittautui yllättävän sotkuiseksi puuhaksi!
Tunnelmallisen näköiset kellariravintolat näyttivät houkuttelevilta, mutta mahdottomalta yhtälöltä rattaiden kanssa. Terassillakin olisi voinut syödä, mutta lämmityksestä huolimatta ulkona syöminen ei juuri sinä koleana ja tuulisena päivänä houkuttanut. Toisaalta tuhdit vohvelit olivat vieneet pahimman nälän.
Päätimme siis lähteä kävelemään takaisin majapaikkaamme Strøget-ostoskatua pitkin ja pysähtyä matkalla syömään. Ensin kuitenkin nautimme vielä glögit yhdessä Nyhavnin joulukojuista.
Kööpenhamina–Helsinki
Vauva viihtyi mukana äidin ja tyttären jouluisessa reissussa
Neljän päivän minilomamme tarjosi mahtavan virittäytymisen joulun tunnelmaan. Kööpenhaminan joulutorit olivat tunnelmallisia ja niiden takia voisi palata kaupunkiin uudestaan, varsinkin kun Suomesta on niin lyhyt matka ja itse kaupungissa on helppo liikkua, myös rattaiden kanssa.
Kööpenhaminassa oli kaiken kaikkiaan suhteellisen helppo matkustaa vauvan kanssa. Ihmisvilinässä ja joulutoreilla riitti katseltavaa ja ihmeteltävää myös pikkumiehelle. Alle vuoden ikäinen Roope viihtyi rattaissa pitkiäkin aikoja, nukkuen välillä päiväunet, varsinkin kun pysyimme liikkeessä. Sisällä kaupoissa hermo meinasi mennä saman tien, joten shoppailut jäivät vähemmälle. Joulutoreilla kuitenkin pystyimme kiertelemään rauhassa, sillä ulkosalla Roope viihtyi paremmin.
Tanskalaiset tuntuivat olevan hyvin lapsiystävällistä kansaa. Esimerkiksi junassa mies hymyili ja ilmeili pitkään Roopelle. Myös ravintoloissa meidät otettiin hyvin vastaan, vain yhteen paikkaan emme saaneet lupaa mennä rattailla sisään.
Se jäi harmittamaan, ettemme maistaneet perinteistä tanskalaista jouluherkkua aebleskiveria, eli pieniä pyöreitä palleroita, jotka muistuttavat pikkumunkkeja. Näitä olisi äidin muistikuvan mukaan ollut tarjolla ainakin Tivolissa, mutta kaikessa hulinassa ne unohtuivat meiltä tyystin.
Seuraavaksi toiveissani on päästä vierailemaan Kööpenhaminassa kesällä. Silloin nähtävyyslistalla olisi ainakin Pieni merenneito -patsas, Glyptotek-museo, jota äitini on kovasti kehunut, sekä uniikki Christianian alue. Ensi kerralla toivoisin myös pääseväni design-kauppoihin koluamaan oikein ajan kanssa. Jos lapsi lähtee mukaan, Kööpenhaminan leikkipuistot ja Tivolin laitteetkin tulevat varmasti tutuiksi.
Neljän päivän minilomamme tarjosi mahtavan virittäytymisen joulun tunnelmaan. Kööpenhaminan joulutorit olivat tunnelmallisia ja niiden takia voisi palata kaupunkiin uudestaan, varsinkin kun Suomesta on niin lyhyt matka ja itse kaupungissa on helppo liikkua, myös rattaiden kanssa.
Kööpenhaminassa oli kaiken kaikkiaan suhteellisen helppo matkustaa vauvan kanssa. Ihmisvilinässä ja joulutoreilla riitti katseltavaa ja ihmeteltävää myös pikkumiehelle. Alle vuoden ikäinen Roope viihtyi rattaissa pitkiäkin aikoja, nukkuen välillä päiväunet, varsinkin kun pysyimme liikkeessä. Sisällä kaupoissa hermo meinasi mennä saman tien, joten shoppailut jäivät vähemmälle. Joulutoreilla kuitenkin pystyimme kiertelemään rauhassa, sillä ulkosalla Roope viihtyi paremmin.
Tanskalaiset tuntuivat olevan hyvin lapsiystävällistä kansaa. Esimerkiksi junassa mies hymyili ja ilmeili pitkään Roopelle. Myös ravintoloissa meidät otettiin hyvin vastaan, vain yhteen paikkaan emme saaneet lupaa mennä rattailla sisään.
Se jäi harmittamaan, ettemme maistaneet perinteistä tanskalaista jouluherkkua aebleskiveria, eli pieniä pyöreitä palleroita, jotka muistuttavat pikkumunkkeja. Näitä olisi äidin muistikuvan mukaan ollut tarjolla ainakin Tivolissa, mutta kaikessa hulinassa ne unohtuivat meiltä tyystin.
Seuraavaksi toiveissani on päästä vierailemaan Kööpenhaminassa kesällä. Silloin nähtävyyslistalla olisi ainakin Pieni merenneito -patsas, Glyptotek-museo, jota äitini on kovasti kehunut, sekä uniikki Christianian alue. Ensi kerralla toivoisin myös pääseväni design-kauppoihin koluamaan oikein ajan kanssa. Jos lapsi lähtee mukaan, Kööpenhaminan leikkipuistot ja Tivolin laitteetkin tulevat varmasti tutuiksi.
